Koronakriisin syvyys ja siitä palautuminen

Tämän artikkelin alussa tarkastellaan kriisin alkuvaihetta yleisten suhdannetilannetta kuvaavien mittareiden avulla. Lisäksi esitellään uusi Suomen suhdannetilannetta kuvaava malli, joka tiivistää suhdanneindikaattoreista saatavan informaation. Suhdannetilannetta kuvaava malli perustuu Roegerin ym. (2019)  tutkimukseen, jota on täydennetty erityisesti palvelualoilta saatavalla informaatiolla nykyisen kriisin erityispiirteiden huomioimiseksi.¹

Lisäksi artikkelissa verrataan Suomen Pankin joulukuun 2020 ennusteen mukaista kriisistä toipumista finanssikriisin jälkeiseen kehitykseen. Tarkastelun lähtökohdaksi on otettu kansantalouden tuotantofunktio, jossa tuotanto on jaoteltu työpanoksen, pääoman sekä tuottavuuden kehitykseen. Artikkelin lopussa tuodaan esille vaikutuskanavia, joiden kautta kriisi voi vaikuttaa talouden potentiaaliseen kasvuun pitkällä aikavälillä.

Tuotantokuilu on mittari, jonka avulla taloustieteilijät pyrkivät arvioimaan talouden suhdannetilannetta. Suhdannetilanteen arvioinnissa olisi tärkeää varmistaa, että käytetty menetelmä huomioi kriisin syvyyttä tutkittaessa, miten poikkeuksellinen tämänkertainen kriisi on palvelualoille. Palvelualat huomioiva suhdanneindikaattoreihin nojaava malli viittaa suhdanteen jäähtyneen jo ennen koronakriisiä. Palvelutoimialojen aktiviteetin heikkenemisellä oli hyvin suuri vaikutus tuotantokuilun äkilliseen syvenemiseen koronakeväänä. Tuotantokuiluarvion heikkenemiseen vaikuttivat myös lyhytaikaisessa työttömyydessä havaittu kasvu, teollisuuden lisääntyneet vaikeudet käyttöasteiden laskiessa sekä yleisen luottamusilmapiirin heikkeneminen epävarmuuden kasvettua. Tuotantokuilulla mitattu suhdannetilanteen heikkeneminen on toistaiseksi jäänyt hieman finanssikriisiä lievemmäksi.

Tuotannon supistuminen ei tämänhetkisen tiedon perusteella ole koronakriisissä ollut yhtä syvää kuin finanssikriisissä. Myös kriisistä palautumisen odotetaan Suomen Pankin ennusteen perusurassa olevan tällä kertaa nopeampaa. Finanssikriisistä palautumista pitkitti muun muassa elektroniikkateollisuuden romahdus, jonka seurauksena tuottavuuskasvu pysähtyi. Finanssikriisin jälkeen myös työvoimaosuus laski monta vuotta peräjälkeen, kun kriisin lisäksi väestön ikääntyminen pienensi työvoimaosuutta. Lisäksi ulkoinen toimintaympäristö oli kriisitilassa pitkään finanssikriisin jälkeen. Nykyisen kriisin odotetaan Suomen Pankin ennusteessa hidastavan talouden potentiaalin kasvua tilapäisesti lähivuosina, mutta keskipitkällä aikavälillä sen odotetaan palautuvan kriisiä edeltävään kasvuvauhtiin.

Jos kriisi pitkittyy ennustettua enemmän, se voi hidastaa talouden potentiaalista kasvua myös pysyvästi. Työvoiman osalta vaikutuskanavat liittyvät erityisesti pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden kasvuun sekä osallistumisasteen laskuun. Pääomakannan osalta kriisin vaikutukset investointeihin sekä pääoman tuhoutumiseen ovat keskeisiä. Esimerkiksi tutkimus- ja kehitysinvestointien väheneminen voisi hidastaa myös tuottavuuden kasvua pitkällä aikavälillä. Pitkään jatkuvat häiriöt tai katkokset tuotantoketjuissa sekä protektionismin lisääntyminen heikentäisivät myös tuottavuuden kasvua. Kriisistä palautumisen kannalta resurssien tehokkaalla uudelleenallokaatiolla on suuri merkitys sekä tuottavuuden että työllisyyden kasvun kannalta.

Miten koronakriisi näkyy yleisissä suhdanneindikaattoreissa?

Suomen talouden tilanne heikkeni äkillisesti keväällä, kun koronavirus vyöryi ensin Kiinasta Etelä-Eurooppaan ja siitä pian Suomeen. Jo tätä ennen Suomen talous oli nykytiedon valossa supistunut kaksi perättäistä vuosineljännestä vuoden 2019 lopulla. Suhdanne oli jo jäähtymässä ilman maailmanlaajuista kriisiäkin.

Liikevaihto romahti erityisesti palvelualoilla

Nykyisen talouskriisin alku on ollut erilainen kuin esimerkiksi runsaan kymmenen vuoden takainen kansainvälinen finanssikriisi. Kriisin aiheutti akuutti pandemia, eivät taloudelliset tekijät. Tälläkin kertaa ulkomaankauppa on heikentynyt, mutta suurimmissa vaikeuksissa ovat toistaiseksi olleet palvelutoimialat, jotka edellyttävät ihmisten liikkumista ja kontakteja toisten ihmisten kanssa (kuvio 1).²

Palvelualan sisällä erityisesti aktiviteetit kuten matkailu, kuljetus ja monet kasvokkain tuotetut palvelut ovat kärsineet eniten.³ Finanssikriisin aikana palvelualojen liikevaihdon supistuminen oli kokonaisuutena muita toimialoja pienempää. Tuolloin suurin supistuminen nähtiin sen sijaan teollisuudessa. Kaupan liikevaihto pieneni myös finanssikriisin alkuaikana äkillisesti, kun taas rakennusalan suhdanne heikkeni alalle luonteenomaisesti asteittain. Kaupan liikevaihto notkahti kokonaisuutena myös nykyisessä kriisissä huhti-toukokuussa, kun rajoitustoimenpiteet olivat tiukimmillaan, mutta on sen jälkeen jo ylittänyt kriisiä edeltävän tason. Sen sijaan rakennusalan liikevaihto ei vielä ole supistunut selvästi.⁴

Koronakriisin vaikutukset näkyvät laaja-alaisesti yleisissä suhdanneindikaattoreissa

Seuraavaksi arvioidaan, miten koronakriisin alkuvaihe näkyy valituissa taloudellista sykliä kuvaavissa mittareissa eli hinta- ja palkkainflaatiossa, teollisuuden käyttöasteessa, vaihtotaseessa, lyhytaikaisessa työttömyydessä, BKT:n kasvussa, koko talouden luottamusindikaattorissa ja palvelualojen liikevaihdossa.

Kuviossa 2 esitetyt suhdanneindikaattorit on normalisoitu, jotta euroaikana havaittua sarjojen vaihtelua voidaan verrata toisiinsa. Toisin sanoen kaikkien sarjojen keskiarvo on 0 ja suurin osa (noin 95 %) sarjojen havainnoista sijoittuu välille +2 ja −2. Määrittelemme näiden rajojen ulkopuolelle menevät havainnot poikkeuksellisiksi tilanteiksi. Näin ollen poikkeuksellisen paljon heikkenivät koronakeväänä BKT, koko talouden luottamus sekä palvelujen liikevaihto. Vuoden kolmannella neljänneksellä talousvaikeudet näkyvät lyhytaikaisen työttömyyden äkillisenä kasvuna.

Kuviosta nähdään, että talouden kasvu oli jo ennen koronakriisin kärjistymistä keskimääräistä hitaampaa ja kasvu hidastui vähemmän kuin finanssikriisin alussa. Ennen koronapandemiaa lyhytaikainen työttömyys oli tavanomaista alhaisemmalla tasolla samaan tapaan kuin ennen finanssikriisiä. Molemmissa kriiseissä lyhytaikainen työttömyys on heikentynyt nopeasti.

Tämänkertaisen kriisin alettua talouden nimellisen puolen eli hintojen ja palkkojen nousuvahti oli ollut vaimeaa verrattuna finanssikriisiä edeltäneeseen aikaan. Kuluttajahintojen nousuvauhti oli keskimääräistä hitaampaa, ja kokonaiskysynnän jyrkkä heikkeneminen keväällä 2020 hidasti entisestään hintojen nousua. Palkkainflaatio oli myös ollut euroajan historiaan nähden keskimääräistä hitaampaa ja vauhdittui vasta kriisin kynnyksellä. Kriisin myötä hintapaineet ovat hälvenneet entisestään.

Valittujen mittareiden perusteella korona- ja finanssikriisi ovat toistaiseksi kohdelleet hyvin eri tavalla palvelualoja ja teollisuutta. Kansainvälisessä finanssikriisissä teollisuuden käyttöaste romahti poikkeuksellisella tavalla, mutta nyt käyttöasteen lasku on ollut ainakin toistaiseksi lievää.⁹ Palvelujen liikevaihto on sen sijaan romahtanut hyvin poikkeuksellisella tavalla. Tuntuvaa liikevaihdon supistumista nähtiin myös finanssikriisissä, mutta ei koronakevääseen verrattavaa aktiviteetin pysähtymistä. Kokonaisuudessaan molemmat kriisit ovat kuitenkin vaikuttaneet kielteisesti sekä palveluihin että teollisuuteen.¹⁰

Suhdanneindikaattorien perusteella tuotantokuilu poikkeuksellisen suuri

Edellä esitetyt suhdannemittarit voidaan yhdistää yhdeksi yleistä taloudellista tilannetta kuvaavaksi indikaattoriksi esimerkiksi tilastollisen pääkomponenttianalyysin (PCA) avulla.¹¹ Se mittaa indeksien yhteistä dynamiikkaa eli niihin kaikkiin samanaikaisesti vaikuttavia yhteisiä tekijöitä.¹²

Suomen suhdannetilannetta kuvaava malli perustuu Roegerin ym. (2019) tutkimukseen, jota on täydennetty palvelualoilta saatavalla informaatiolla. Ensimmäinen pääkomponentti vastaa puolesta suhdanneindikaattorien yhteisestä dynamiikasta.¹³ Sitä voidaan siten nimittää muuttujien yhteiseksi suhdannevaihteluksi tavanomaisen taloustilanteen ympärillä eli tuotantokuiluksi.¹⁴ Tämä uuden menetelmän mukainen tuotantokuilu on vertailun helpottamiseksi skaalattu vastaamaan Suomen Pankin yleisesti käytössä olevaa tuotantokuiluarviota.¹⁵

Uuden menetelmän etuna on, että sillä voidaan aiempaa yksityiskohtaisemmin kuvata eri suhdanneindikaattorien vaikutusta tuotantokuilun muutoksiin ja siten syventää ymmärrystä suhdannetaantuman syistä. Uusi menetelmä vahvistaa, että havaitulla palvelutoimialojen aktiviteetin heikkenemisellä oli eri tekijöistä suurin yksittäinen vaikutus tuotantokuilun äkilliseen syvenemiseen koronakeväänä (kuvio 3). Suhdanneindikaattoreista tuotantokuiluarvion heikkenemiseen vaikuttivat myös teollisuuden lisääntyneet vaikeudet käyttöasteiden laskiessa sekä yleisen luottamusilmapiirin heikkeneminen. Kevään jälkeen lyhytaikaisen työttömyyden kasvu on vaikuttanut yhä enemmän tuotantokuiluarvioon.

Finanssikriisissä palveluaktiviteetin heikkenemisellä oli myös isohko vaikutus tuotantokuiluarvion synkkenemiseen, mutta vähäisempi kuin tuolloin koetulla teollisuuden toimeliaisuuden äkillisellä romahduksella. Finanssikriisissä yleisen luottamuksen heikentyminen ilmenee merkittävämpänä tekijänä poikkeuksellisen suuressa tuotantokuilussa.

Kuviosta 3 havaitaan myös muita kiinnostavia ilmiöitä Suomen suhdannevaihtelusta euroaikana. Esimerkiksi kuluttajahintojen nousuvauhti ei näytä olevan keskeisin tekijä tuotantokuilun arvioinnin kannalta. Inflaatio on vuoden 2013 jälkeen ollut tavanomaista hitaampaa, eikä inflaatio ole vaikuttanut positiivisesti tuotantokuiluarvioon kertaakaan tänä aikana. Toisin sanoen hintojen nousuvauhdista saatavan informaation perusteella taloustilanne ei ollut ylikuumentunut ennen koronakevättä.¹⁶ Työmarkkinoilta saatava informaatio näyttäisi olevan hyödyllistä suhdannevaiheen arvioimisessa.¹⁷ Lyhytaikaisella työttömyydellä on nimittäin selvä vaikutus tuotantokuiluun. Palkkainflaatio vaikuttaisi viime vuosia lukuun ottamatta liikkuneen myötäsyklisesti – ja hintainflaatiota selvemmin – suhdannetilanteen mukaan.¹⁸

Kriisin syvyys ja siitä toipuminen – vertailua finanssikriisiin

Seuraavaksi tarkastellaan koronapandemian aiheuttamaa kriisiä ja siitä toipumista Suomen Pankin joulukuun 2020 ennusteen valossa. Samassa yhteydessä eri tekijöiden kehitystä verrataan finanssikriisin aikaiseen. Tarkastelun lähtökohdaksi on otettu kansantalouden tuotantofunktio, jossa tuotanto on jaoteltu työpanoksen, pääoman sekä tuottavuuden kehitykseen (kuvio 5). Kriisien vertailun helpottamiseksi kuviossa esitetyt muuttujat on skaalattu siten, että niiden lähtöarvo on 1 kriisiä edeltävällä vuosineljänneksellä.²⁰ Koronakriisin osalta harmaalla alueella olevat luvut perustuvat Suomen Pankin ennusteeseen.²¹

Kuten tuotantokuiluarviot osaltaan osoittivat, tuotannon supistuminen on tämänhetkisen tiedon valossa ollut koronakriisin aikana pienempää kuin finanssikriisissä. Finanssikriisistä toipuminen oli erittäin hidasta, ja tuotanto ylitti finanssikriisiä edeltävän tason vasta vuonna 2017. Suomen hidasta toipumista selitti muun muassa finanssikriisin kanssa samaan aikaan alkanut sähkö- ja elektroniikkateollisuuden voimakas ja osittain pysyvä supistuminen.²² Samaan aikaan 15–64-vuotiaan väestön määrä kääntyi laskuun. Lisäksi ulkoinen toimintaympäristö oli kriisitilassa pitkään finanssikriisin jälkeen. Tämänhetkisessä ennusteessa koronakriisistä toipumisen odotetaan olevan selvästi nopeampaa kuin finanssikriisissä ja BKT:n odotetaan ylittävän kriisiä edeltävä taso vuonna 2022. Ennusteessa oletetaan suhdanteen kohenevan vuoden 2021 aikana, kun rokote saadaan tehokkaasti jaettua ja epävarmuus hälvenee terveyshuolien väistyttyä. Tämän myötä palveluiden kulutus toipuu. Vaikka ennusteen perusurassa kriisistä palautumisen odotetaankin olevan nopeampaa, voidaan tarkemman tarkastelun myötä löytää myös yhtäläisyyksiä kriisien välillä. Kummassakin kriisissä on havaittavissa tyypillisiä kysyntävetoisen taantuman piirteitä, kuten työllisyyden ja investointien pitkäaikainen supistuminen.

On myös syytä huomioida, että lähtötilanne kriisien välillä poikkeaa toisistaan merkittävästi. Ennen finanssikriisiä talouden potentiaalinen kasvu oli yhä noin 3 %. Koronakriisin alla tämä oli enää alle 1,5 %, kun väestön ikääntyminen ja pitkään jatkunut heikko investointi- ja tuottavuuskehitys olivat hidastaneet kasvupotentiaalia. Vaikka kriisistä palautuminen olisikin tällä kertaa finanssikriisiä nopeampaa, ovat talouden pitkän aikavälin kasvunäkymät heikentyneet 2000-luvun alusta.

Tehdyt työtunnit romahtivat keväällä mutta palautuivat kolmannella neljänneksellä

Kansantalouden kokonaistyöpanosta kuvataan tyypillisesti tehdyillä työtunneilla, joiden voidaan jaotella määräytyvän osallistumisasteen, työikäisen väestön määrän, työttömyysasteen (työllisyysasteen) sekä keskimääräisten työtuntien perusteella (kuvio 6).

Tehdyt työtunnit vähenivät koronakriisin alkuvaiheessa selvästi epidemian rajoitustoimien sekä sosiaalisen etäisyyden pitämisen vuoksi (kuvio 6). Vuodentakaiseen nähden pudotus oli vuoden 2020 toisella neljänneksellä yli 5 %. Tehdyt työtunnit vähenivät hieman enemmän kuin finanssikriisissä, kun toiminta monilla työvoimavaltaisilla palvelualoilla käytännössä pysähtyi ja historiallisen moni työntekijä oli lomautettuna. Kuten aiemmin nähtiin, erityisesti palvelujen liikevaihto romahti poikkeuksellisen paljon.

Kun epidemian ensimmäinen aalto väistyi, myös työtuntien määrä palautui selvästi kolmannella neljänneksellä. Taudin etenemisellä sekä sen hillitsemiseen tähtäävillä rajoitustoimilla on kuitenkin suuri merkitys myös ennustejaksolla, ja ne vaikuttavat siten tästedeskin tehtyihin työtunteihin. Vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä työtuntien odotetaan jälleen vähenevän edellisestä neljänneksestä epidemian toisen aallon myötä. Suomen Pankin joulukuun ennusteessa työtuntien odotetaan kuitenkin palautuvan nopeammin kuin finanssikriisissä ja päätyvän lähes kriisiä edeltävälle tasolle ennustejakson lopulla. Finanssikriisin alussa tuotanto supistui selvästi nykyistä enemmän, mikä heijastui tuolloin myös työtuntien vähenemisenä, ja palautuminen oli vaatimatonta.

Myös keskimääräiset työtunnit eli työtunnit työllistä kohden vähenivät vuoden 2020 toisella neljänneksellä selvästi (kuvio 6). Keskimääräiset työtunnit pienenivät kuitenkin hieman vähemmän kuin tehdyt työtunnit, koska työllisten määrä supistui tunteja vähemmän muun muassa lomautusten vuoksi. Keskimääräisten työtuntien oletetaan jäävän pidemmällä aikavälillä hieman kriisiä edeltäneen tason alapuolelle pitkän aikavälin laskevasta trendistä johtuen. Lyhyellä tähtäimellä lomautuksilla on kuitenkin keskimääräisiä työtunteja vähentävä vaikutus. Finanssikriisin aikana keskimääräiset työtunnit laskivat – alkuvaiheen reaktiota lukuun ottamatta – vain vähän, kun työtunnit vähenivät ja työllisyys heikkeni selvästi. Kokonaisuudessaan vaikutus keskimääräisiin työtunteihin oli tuolloinkin suhteellisen pientä.

Finanssikriisin tavoin työttömyyden kasvu on ollut nopeaa

Koronapandemian aiheuttaman kriisin seurauksena myös työttömien määrä kasvoi äkillisesti toukokuussa 2020. Vielä huhtikuussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömien määrä oli vuositasolla hienoisessa laskussa, mutta toukokuussa työttömiä oli jo noin 46 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Samalla työttömyysasteen trendi nousi tasomuutoksen myötä 8,4 prosenttiin, minkä jälkeen se on kohentunut viimeisimpien eli lokakuun tietojen mukaan vain hieman, 8,3 prosenttiin. Sen sijaan työllisyysasteen trendissä on toukokuun jälkeen ollut havaittavissa toipumista toukokuun laskusta, ja lokakuussa se oli noussut 71,5 prosenttiin ja jäänyt edelleen ½ prosenttiyksikköä pienemmäksi kuin vuotta aiemmin.

Työttömyysasteen äkillinen nousu keväällä ei kuitenkaan anna koko kuvaa kriisin vaikutuksista työmarkkinoille, sillä lomautusjärjestelmän toiminta vaimensi osaltaan kriisin vaikutuksia. Lomautusten määrä kasvoi keväällä 2020 historiallisen paljon, ja huhtikuun lopussa lomautettuja oli työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan enimmillään lähes 164 000 henkilöä. Tämän jälkeen lomautettujen määrät ovat vähentyneet, mutta lokakuussa 2020 oli edelleen lähes 58 000 henkeä lomautettuna eli yhtä paljon kuin enimmillään finanssikriisin aikana huhtikuussa 2009. Työttömyysasteen trendi on pysynyt toukokuun jälkeen lähes ennallaan, mutta jos kriisi pitkittyy, lomautettujen irtisanomisriski kasvaa.

Suomen Pankin joulukuun 2020 ennusteessa työttömyysasteen odotetaan nousevan vuositasolla 8,3 prosenttiin vuonna 2021, kun pandemia pienentää yritysten liikevaihtoa. Työttömyys vähenee tämän jälkeen vain asteittain ja on 7,4 % vuonna 2023. Taantuman vuoksi työttömäksi jääneiden ja avointen työpaikkojen välinen ammatillinen yhteensopivuus voi olla heikkoa, mikä hidastaa työttömyyden vähenemistä. Ennusteessa ei tällä hetkellä ole nähtävissä vastaavan kaltaista rakennemuutosta kuin finanssikriisin aikaan, jolloin pitkäaikaistyöttömyys nousi useaksi vuodeksi. Uhkana on nytkin rakenteellisen työttömyyden kasvu, jos kriisi pitkittyy ja pitkäaikaistyöttömyys kasvaa.

Finanssikriisin alussa työllisyys ja työttömyys heikkenivät asteittain vuoden 2008 puolivälistä alkaen. Huhtikuusta 2008 marraskuuhun 2009 työttömyysasteen trendi nousi 6,2 prosentista aina 8,8 prosenttiin. Samaan aikaan työllisyysasteen trendi laski 3 prosenttiyksikköä 67,6 prosenttiin. Nopeimmillaan heinäkuussa 2009 työttömien määrä kasvoi 67 000 vuodentakaiseen nähden.

Työttömyys- ja työllisyysaste alkoivat palautua ennalleen finanssikriisin jälkeen, mutta palautuminen pysähtyi vuoden 2011 lopulla. Finanssikriisi ja sitä seurannut teollisuuden rakennemuutos päättivät rakenteellisen työttömyyden laskutrendin. Rakenteellisten tekijöiden sekä hystereesin myötä työllisyysasteen palautuminen oli poikkeuksellisen hidasta, ja vuositasolla työllisyysaste ylitti vuonna 2008 olleen 70,6 prosentin tason vasta vuonna 2018.

Osallistumisaste laski finanssikriisin jälkeen – miten käy nyt?

Työllisyysasteen muutokset heijastuvat tyypillisesti työvoimaosuuteen eli työvoimaan kuuluvien prosenttiosuuteen työikäisestä väestöstä, koska laskusuhdanteissa osa työikäisestä väestöstä siirtyy työttömyyden sijaan työvoiman ulkopuolelle. Kuten kuviosta 6 käy ilmi, nykyisen kriisin alussa osallistumisaste laski selvästi. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 toisella neljänneksellä 15–74-vuotiaista laskettu työvoimaosuus oli 1,4 prosenttiyksikköä alempi kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin. Lokakuussa työvoimaosuus oli kuitenkin palautunut lähes vuoden takaiselle tasolleen. Osallistumisasteen odotetaan kokonaisuudessaan palautuvan ennustejaksolla ja jatkavan kriisiä edeltänyttä nousuaan.

Osallistumisaste ei ainakaan tällä hetkellä näytä reagoineen yhtä voimakkaasti koronakriisissä kuin finanssikriisissä, jolloin työvoimaosuus pieneni selvästi ja jäi kriisin jälkeen pysyvästi alemmaksi. Työvoimatutkimuksen tietojen mukaan osallistumisaste laski 67,5 prosentista vuonna 2008 aina 65,3 prosenttiin vuonna 2016. Tämän jälkeen se alkoi  nousta ja oli 66,6 % vuonna 2019.

Väestön ikääntyminen vaikuttaa työikäisen väestön kehitykseen ja tulee joka tapauksessa pienentämään työpanosta tulevina vuosina. Finanssikriisin jälkimainingeissa väestön ikääntymisellä oli myös merkitystä kriisistä palautumisen kannalta, sillä 15–64-vuotiaan väestön määrä alkoi pienentyä vuonna 2011. Väestörakenne on heikentänyt työmarkkinoille osallistumisen astetta erityisesti finanssikriisin jälkeisinä vuosina, jolloin suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle.²⁸ Kuluvan kriisin aikana puolestaan 15–74-vuotiaiden määrä on kääntynyt laskuun, mikä voi nostaa osallistumisastetta mutta vähentää työvoimaa.

Ennusteessa koronakriisin vaikutukset tuottavuuden kasvuun finanssikriisiä maltillisempia

Suomen Pankin ennusteessa koronakriisin odotetaan hidastavan kokonaistuottavuuden kasvua väliaikaisesti. Kriisin alkuvaiheessa tuottavuus pieneni selvästi kokonaistuottavuudella mitattuna (kuvio 7), mutta palautumisen odotetaan olevan suhteellisen nopeaa verrattuna finanssikriisiin. Työn tuottavuus pieneni hieman vähemmän, ja sen odotetaan ylittävän kriisiä edeltänyt taso jo vuoden 2021 loppupuolella. Kriisin luonteen takia ennusteisiin liittyy tavanomaista suurempaa epävarmuutta.

Suomessa tuottavuuden kasvu oli nopeaa finanssikriisiin asti, mutta kriisin seurauksena tuottavuus laski selvästi ja palautuminen jäi vajavaiseksi. Kriisiä seurannut tuottavuuden aleneminen johtui Suomessa elektroniikka- ja metsäteollisuuden rakennemuutoksesta ja toisaalta myös kansantalouden heikentyneestä kilpailukyvystä, jotka pitivät tuotannon kasvun pitkään heikkona.²⁹ 

Finanssikriisin jälkeisinä vuosina tuottavuuden kasvu oli pitkään hidasta sekä Suomessa että muualla. Aihetta on käsitelty myös tutkimuskirjallisuudessa, jossa on havaittu, että negatiivisella kysyntäsokilla voi olla pitkävaikutteisia seurauksia myös tarjontaan työpanoksen lisäksi myös tuottavuuden kasvun kautta. Anzoategui, Comin, Gertler ja Martinez (2019)³⁰ havaitsivat, että Yhdysvalloissa finanssikriisin jälkeen innovaatioiden hidas käyttöönotto on ollut merkittävä syy heikkoon tuottavuuskehitykseen.³¹ Myös Schmöllerin ja Spitzerin (2018)³² tulokset viittaavat siihen, että kysyntäsokki on ollut finanssikriisin jälkeen heikon tuottavuuskehityksen ajuri euroalueella.

Investointien väheneminen hidastaa pääomakannan kasvua

Kriiseillä on negatiivisia vaikutuksia pääomakannan kasvuun vähentyneiden investointien sekä pääoman ennenaikaisen "romutuksen" kautta. Epävarmuus heikentää investointinäkymiä, ja sen lisäksi investoinneista voidaan joutua leikkaamaan säästösyistä, jolloin osa investoinneista jää toteutumatta ja osaa siirretään eteenpäin. Kuviosta 8 nähdään, että Suomen Pankin joulukuun ennusteessa investointien suurin supistuminen tulee viiveellä muun muassa rakennusinvestointien hidastumisen vuoksi, ja se näkyy tällä hetkellä myönnettyjen lupien ja aloitusten määrissä.

Suomen Pankin joulukuun ennusteessa investointien odotetaan laskevan 3 % vuonna 2020 ja hieman vähemmän vuonna 2021. Investointien odotetaan toipuvan ennustejakson loppupuolella ja toipumisen olevan niille luonteenomaisesti asteittaista. Myös tukitoimilla on vaikutusta investointien palautumisessa ja muun muassa Next Generation EU – covid-19 -elpymispaketilla tuetaan investointeja ilmastotoimiin sekä digitalisaatioon. Oikein kohdistettuna esimerkiksi digitalisaatioon kohdistuvat investoinnit voivat tukea myös tuottavuuskasvua. Suomessa ICT-investointien osuus kokonaisinvestoinneista onkin alle OECD:n keskiarvon.³³ Monella muulla digitalisaatiota kuvaavalla mittarilla Suomi pärjää kuitenkin hyvin, kuten ICT-sektorin osuudella kaikista työllisistä tai verkkosivujen ja laajakaistan käytöllä yrityksissä.³⁴

Investointien ei nykyisessä kriisissä odoteta romahtavan yhtä paljon kuin finanssikriisissä, jolloin kiinteän pääoman bruttomuodostuksen volyymi laski 12 % vuodentakaisesta vuonna 2009. Yli puolet vähentyneistä investoinneista palautui vuoteen 2011 mennessä, mutta BKT:n tavoin myös investointien volyymi ylitti vuoden 2008 määrän vasta vuonna 2017. Erityisesti tutkimus- ja kehitysinvestointien heikkenemisellä oli arpeuttavia vaikutuksia keskipitkän aikavälin tuottavuuden kasvuun.

Koronakriisi on herättänyt huolta tarjonnan heikkenemisestä pitkällä aikavälillä

Muun muassa Euroopan keskuspankki³⁵ sekä IMF³⁶ ovat tuoneet esille koronakriisin mahdollisia pitkäaikaisia talousvaikutuksia. Seuraavaksi tarkastellaan mahdollisia vaikutuskanavia, joiden kautta kriisi voi vaikuttaa työpanoksen, tuottavuuden sekä pääoman kehitykseen ja samalla talouden kasvupotentiaaliin suomalaisessa kontekstissa. Suomen Pankin joulukuun 2020 ennusteessa potentiaalisen tuotannon kasvun odotetaan hidastuvan koronakriisin myötä vain väliaikaisesti (kuvio 9). Esitetyt vaikutuskanavat ovat siis monelta osin ennusteen riskejä, jotka voivat toteutuessaan hidastaa tarjontatekijöiden kasvua pidemmällä aikavälillä finanssikriisissä koetun tilanteen tavoin.

Kriisillä voi pitkittyessään olla laaja-alaisia vaikutuksia työvoimaan

Työvoiman osalta kriisin arpeuttavat vaikutukset liittyvät erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun sekä osallistumisasteen laskuun. Jos pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy ja työvoimaosuuden kasvu hidastuu, voi tuotantopotentiaaliin hidastavasti vaikuttavia hystereesivaikutuksia ilmaantua.³⁷ Tämä voisi vuorostaan johtaa rakenteellisen työttömyyden kasvuun. Jos kriisi pitkittyy, finanssikriisin aikana koetun kaltaisten rakenteellisten muutosten todennäköisyys kasvaa, kun joillain toimialoilla kriisin vaikutukset voivat jäädä pitkäaikaisiksi tai pysyviksi. Tämä voi kasvattaa rakenteellista työttömyyttä, kun työvoimaresurssien uudelleenallokaatio ei tapahdu kitkoitta.

Pitkäaikaistyöttömyyden kasvulla on haitallisia vaikutuksia inhimilliseen pääomaan ja sitä kautta tuottavuuden kasvuun. Työttömyyden pitkittyessä inhimillinen pääoma voi alkaa rapistua, osaaminen vähetä ja lisäksi työmarkkinoille kiinnittyminen saattaa heiketä.³⁸ Inhimillisen pääoman kasvu koulutuksen lisäämisen avulla onkin ollut keskeinen tekijä Suomen pitkän aikavälin talouskasvussa.³⁹ Tästä syystä kansantalouden kannalta inhimillisen pääoman kehityksestä tulee huolehtia yli suhdanteiden.

Koronakriisillä voi olla vaikutuksia työvoiman liikkuvuuden ja maahanmuuton kautta työikäisen väestön kehitykseen. Muun muassa OECD odottaa kansainvälisen muuttoliikkeen jäävän OECD-maissa historiallisen alhaiseksi vuonna 2020 ja mainitsee, että on lukuisia merkkejä siitä, ettei liikkuvuus palaa pitkään aikaan kriisiä edeltävälle tasolle.⁴⁰ Suomessa maahanmuuton väheneminen tarkoittaisi, että työikäisen väestön määrän pieneneminen kiihtyisi entisestään. Liikkuvuuden vähenemisellä voi olla vaikutuksia myös tuottavuuden kasvuun erityisesti korkean tuottavuuden aloilla, joilla ulkomaalaisten osaajien saatavuus on tärkeää.

Koronakriisi voi pitkittyessään hidastaa osallistumisasteen kasvua. Kriisi on iskenyt erityisen kovaa naisvaltaisille palvelualoille, ja jos vaikutukset pitkittyvät, naisten osallistumisaste voikin alkaa laskea. Taantuma ja talouden rakenteiden muuttuminen voivat vauhdittaa myös ikääntyneiden poistumista työmarkkinoilta eläkeputken kautta.⁴¹ Todennäköisyys, että ikääntyneet palaavat työelämään, on pieni, joten vaikutukset voisivat jäädä pitkäaikaisiksi. Nuorten syrjäytymisriski voi kasvaa, millä on muiden haitallisten seurausten lisäksi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia osallistumisasteen kehitykseen.

Mikäli koronakriisi kiihdyttää digitalisaatiota ja automaatiota, osa vanhoista työpaikoista on vaarassa kadota. OECD on arvioinut, että jopa runsas neljäsosa työpaikoista Suomessa on sellaisia, jotka ovat lähivuosikymmeninä vaarassa automaation lisääntymisen takia. Näyttäisi siltä, että Suomi on kuitenkin paremmassa asemassa suhteessa muihin OECD-maihin.⁴² OECD:n arvion mukaan Suomessa erityisesti 25–34-vuotiaat ovat muita OECD-maita paremmin valmiita digitaaliseen työskentelyyn – jos kaikki ikäryhmät huomioidaan, Suomi onkin OECD:n parhaimmistoa (kuvio 10).

Investoinnit, pääoman tuhoutuminen sekä kuluminen

Kriisillä on negatiivisia vaikutuksia pääomaan vähentyneiden investointien sekä pääoman tuhoutumisen kautta. Erityisesti epävarmuudella on haitallinen vaikutus investointeihin, joita lykätään tai perutaan kokonaan.⁴³ Myös säästösyistä investointeja voidaan joutua leikkaamaan. Negatiiviset vaikutukset kohdistuvat erityisesti kriisissä eniten kärsineille aloille, kun pääoma allokoituu aloille, joiden toiminta on voinut jatkua. Kriisillä voi olla pysyviä vaikutuksia erityisesti globalisaatiosta hyötyneille aloille, kuten majoitus-, matkailu- ja kuljetusaloille.

Yksiköiden sulkemisten ja konkurssien myötä osa pääomasta poistuu käytöstä ennenaikaisesti. Konkurssien määrät eivät koronakriisissä ole Suomessa vielä alkaneet kasvaa. Osaselittäjänä tälle on kirjoitushetken tietojen mukaan tammikuun 2021 loppuun voimassa oleva tilapäinen konkurssilain muutos, jossa rajoitetaan velallisen asettamista konkurssiin velkojan hakemuksesta. Muutoksen tavoitteena on ollut varmistaa, ettei konkurssiin aseteta yrityksiä, joiden maksukyvyttömyys voi koronavirusepidemian päättymisen jälkeen korjaantua. Jos lain päättymistä seuraa konkurssiaalto, voi tällä olla merkittäviä vaikutuksia pääoman tuhoutumisen lisäksi työllisyyteen ja talouskasvuun. Kriisin vuoksi laskeneet käyttöasteet voivat kuitenkin osin hidastaa pääoman kulumista.⁴⁴

Erityisesti tutkimus- ja kehitysinvestointien heikkenemisellä olisi arpeuttavia vaikutuksia keskipitkän aikavälin tuottavuuden kasvuun, kuten 2010-luvun esimerkki on osoittanut. Jos koronakriisillä on vastaavanlaisia pitkäkestoisia negatiivisia vaikutuksia erityisesti tuotekehitysinvestointeihin, tuottavuuden kasvu voi hidastua entisestään ja pitkäkestoisesti myös nykyisen kriisin seurauksena.⁴⁵

Resurssien uudelleenallokaatiolla keskeinen rooli tuottavuuden kehityksessä

Koronakriisillä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös tuottavuuden kasvuun. Vaikutuskanavia on useita ja ne voivat myös vaikuttaa eri suuntiin. Pitkään jatkuvat häiriöt tai katkokset tuotantoketjuissa sekä protektionismin lisääntyminen heikentävät tuottavuuden kasvua. Toisaalta positiivisena vaikutuskanavana voidaan nähdä digitalisaation lisääntyminen, kun esimerkiksi etätyöskentelyä tuetaan ottamalla käyttöön uutta teknologiaa. Kriisi on pakottanut yritykset ottamaan käyttöön uusia käytäntöjä, jotka voivat tukea tuottavuuden kasvua.

Koronakriisin jälkeen resurssien tehokkaalla uudelleenallokaatiolla on suuri merkitys työllisyys- ja tuottavuuskasvun vahvistamisessa. Taantumilla voi olla puhdistavia vaikutuksia luovan tuhon muodossa, jos kriisin vaikutukset kohdistuvat vähiten tuottaviin yrityksiin. Heikon tuottavuuden ns. zombie-yrityksissä resurssit ovat tehottomassa käytössä, mikä voi osaltaan hidastaa talouskasvua, ahtauttaa markkinoita ja rajoittaa tuottavampien yritysten kasvua.⁴⁶ Resurssien uudelleenallokaation vauhtiin ja tehokkuuteen liittyy kuitenkin erittäin paljon epävarmuutta. Esimerkiksi työpanoksen siirtyminen matalan tuottavuuden palvelualoilta esimerkiksi ICT-aloille vaatii koulutusta eikä tapahdu kitkoitta.

Uusien yritysten syntyminen nopeuttaa talouskasvua sekä työllisyyden että tuottavuuskasvun kiihtymisen kautta. Niiden tulo markkinoille myös edistää resurssien uudelleen allokointia ja luovaa tuhoa.⁴⁷ Taantumien yhteydessä uusien yritysten syntyminen kuitenkin vähenee merkittävästi, ja se osaltaan hidastaa työllisyyden ja tuottavuuden kasvua.

Johtopäätöksiä

Koronapandemian taustat poikkeavat finanssikriisistä merkittävästi, ja myös sen suurimmat vaikutukset ovat kohdistuneet eri toimialoille kuin finanssikriisissä. Pandemian alkaessa suhdanne oli jo jäähtynyt ilman maailmanlaajuista kriisiäkin. Vaikka kummallakin taantumalla on ollut laaja-alaisia vaikutuksia, on koronapandemiasta seuranneesta taantumasta kärsineet erityisesti palvelualat. Esittelemämme pääkomponenttianalyysiin perustuva tuotantokuiluarvio osoittaa, että palvelutoimialojen aktiviteetin heikkenemisellä oli hyvin suuri vaikutus tuotantokuilun äkilliseen syvenemiseen koronakeväänä.

Suomen Pankin joulukuun 2020 ennusteessa koronakriisin ei odoteta olevan yhtä syvä kuin finanssikriisi ja toisaalta myös palautumisen odotetaan olevan profiililtaan nopeampaa. Nykyisen kriisin odotetaan ennusteessa hidastavan talouden potentiaalin kasvua tilapäisesti lähivuosina, mutta keskipitkällä aikavälillä sen odotetaan palautuvan kriisiä edeltävään kasvuvauhtiin. Finanssikriisissä koetun tapainen hitaampi palautuminen vaatisi ennusteen perusurasta poikkeavia oletuksia esimerkiksi pandemian leviämisen suhteen tai merkittäviä rakennemuutoksia. Ennusteisiin liittyy epävarmuutta, ja mikäli kriisi pitkittyy, sillä voi olla kielteisiä pitkäaikaisia vaikutuksia työllisyyteen, pääomakantaan tai tuottavuuteen.