Venäjän talouspolitiikka on jatkunut varovaisena talouskriisin keskelläkin

Venäjän talouspolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat viime vuosina olleet talouden vakauttaminen ja omavaraisuuden lisääminen. Tavoitteet muotoutuivat öljyn hinnan romahduksesta aiheutuneen vuosien 2014–15 kriisin ja talouspakotteiden seurauksena. Kriisi havainnollisti Venäjän hallinnolle jälleen kirkkaasti kaksi Venäjän talouden haavoittuvuutta: riippuvuus öljyn hinnasta ja kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista. Kriisin seurauksena talouspolitiikkaa ryhdyttiin tiukentamaan ja terävöittämään. Rahapolitiikassa siirryttiin inflaatiotavoitteeseen ja päästettiin ruplan kurssi kellumaan. Finanssipolitiikassa otettiin käyttöön budjettisääntö, jonka mukaan entistä suurempi osa öljytuloista säästetään rahastoon pahan päivän varalle. Jo aiemmin esiin noussut pyrkimys suurempaan omavaraisuuteen sai myös pontta kansainvälisten suhteiden kiristymisestä.

Venäjän talouspolitiikka on ollut viime vuosina melko tiukkaa. Talous on saatu vakautettua ja puskureita pahan päivän varalle kerättyä. Kuluvan vuoden alkupuolella Venäjän öljyrahastossa oli 150 mrd. dollarin arvosta likvidejä varoja ja koko valuuttavarannossa 570 mrd. dollaria. Venäjän valtion velka vastasi vain 14 % BKT:stä, ja koko kansantalouden ulkomainen velka oli supistunut huomattavasti. Tänä vuonna talouspolitiikan kireää linjaa oltiin valmiita höllentämään: keskuspankin ohjauskorko oli lasku-uralla ja vuosille 2020–22 laaditussa kehysbudjetissa kaavailtiin julkisen talouden menojen lisäämistä 6–7 % vuosittain. Etenkin sosiaalisiin kysymyksiin oli määrä kiinnittää enemmän huomiota.

Koronapandemia ja öljyn hinnan romahdus ovat kuitenkin synkentäneet Venäjän talousnäkymiä huomattavasti. BKT:n odotetaan useimmissa ennusteissa supistuvan 4-6 % tänä vuonna. Venäjän hallinto on ilmoittanut, että suunniteltuja budjettimenoja ei leikata, vaikka tulot supistuvat tuntuvasti. Menot rahoitetaan öljyrahastosta ja valtion velalla. Ainakaan toistaiseksi ei kuitenkaan ole julkaistu myöskään varsinaista lisäbudjettia. Kaiken kaikkiaan Venäjän julkisen sektorin tukitoimet koronapandemian vaikutusten pehmentämiseksi ovatkin toistaiseksi olleet melko maltillisia. Pääpaino on ollut finanssipoliittisilla toimilla, mutta myös rahapolitiikalla on pyritty tukemaan taloutta.

Rahapolitiikan osalta keskuspankki on laskenut edelleen ohjauskorkoa. Avainkorko on nyt 5,5 % eli historiallisen matalalla tasolla, jossa se oli edellisen kerran vuonna 2013 (Kuvio 1). Reaalikorko on kuitenkin edelleen selvästi positiivinen, kun vuosi-inflaatio oli toukokuussa 3 %. Keskuspankki on myös lisännyt likviditeetin tarjontaa pankeille mm. ylimääräisillä repo-huutokaupoilla. Budjettisäännön mukaisesti keskuspankki on myynyt valuuttaa pehmentääkseen öljyn hinnan laskun vaikutusta ruplan kurssiin, maalis–toukokuussa yhteensä noin 9 mrd. dollarin arvosta. Lisäksi keskuspankki on väliaikaisesti löysentänyt pankkeihin kohdistuvia vaatimuksia ja sääntelyä sekä pyrkinyt tukemaan pk-yritysten luototusta.  

Finanssipoliittisia toimia on lisätty vähitellen ja yksittäisten toimien kirjo on hyvin laaja. Toimista onkin vaikea saada kattavaa kokonaiskuvaa. Tukitoimia on pyritty tekemään kohdistetusti, keskittyen eniten kärsineille toimialoille ja pk-yrityksiin sekä lapsiperheisiin ja työttömiin. Tukitoimien kokonaiskustannuksista on ollut esillä erilaisia arvioita riippuen siitä, mitä tukipakettiin on kulloinkin laskettu mukaan.

Toukokuun loppuun mennessä hyväksyttyjen, suoraan budjettiin vaikuttavien (menojen kasvu tai tulojen väheneminen, jota ei saada myöhemmin takaisin) toimien arvoksi voidaan arvioida noin 1 100 mrd. ruplaa eli 1 % BKT:stä (Taulukko 1) tämän vuoden osalta. Eri arvioissa tukipaketin arvoon voidaan lukea myös muita toimia (Taulukko 2): luottoja (1 200 mrd. ruplaa), maksujen lykkäyksistä väliaikaisesti vapautuneita varoja (160 mrd. ruplaa), aluebudjetteihin kohdistuvia tukitoimia (370 mrd. ruplaa) ja valtiontakuita (ainakin 700 mrd. ruplaa). Lisäksi jo päätetyistä toimista voi aiheutua ensi vuoden budjettiin kustannuksia 500–760 mrd. ruplaa¹. Joillakin alueilla on myös omia paikallisia tukitoimiaan.   

Venäjän valtiovarainministeriön mukaan budjetin sisäisillä muutoksilla on jo saatu tukitoimien kattamiseen noin 600 mrd. ruplaa. Kaikkien toimien rahoittamiseksi muutoksia täytyy kuitenkin tehdä vielä selvästi enemmän tai lisätä budjettimenoja. Menojen lisäämisestä on ollut joitakin kommentteja, mutta ei ainakaan toistaiseksi virallisia päätöksiä.  

Venäjän budjettinäkymät ovat ylipäänsä vielä melko epäselvät osittain talouskehitykseen liittyvän huomattavan epävarmuuden vuoksi. Virallisia arvioita kriisin vaikutuksesta budjettilukuihin ei ole julkaistu. Voimassaoleva vuoden 2020 budjetti on noin 600 mrd. ruplaa alijäämäinen, kun öljyn hinta on 42 dollaria tynnyriltä ja BKT:n kasvu 1,7 % (Taulukko 3). Finanssiministeri Siluanov arvioi toukokuun alussa, että budjetin öljytulot supistuvat tänä vuonna 1 500 mrd. ruplaa ja muut tulot 2 000 mrd. ruplaa. Siten budjetin alijäämä olisi tänä vuonna noin 4 000 mrd. ruplaa (4 % BKT:stä). Budjetin alijäämästä on kuitenkin esitetty suurempiakin arvioita. 

Budjettisäännön mukaisesti öljy- ja kaasutulojen menetykset voidaan automaattisesti kattaa kansallisen hyvinvoinnin rahastosta, mutta muiden tulojen vähenemistä sieltä ei voida korvata. Rahastovaroista sijoitettiin kuitenkin huhtikuussa 2 100 mrd. ruplaa Sberbankin osake-enemmistön ostamiseen keskuspankilta valtion omistukseen. Keskuspankki tulouttaa pääosan summasta valtion budjettiin, mikä lisää budjetin tuloja tänä vuonna 1 000 mrd. ruplalla. Loput alijäämästä on ministeri Siluanovin mukaan määrä kattaa lisäämällä valtion velkaa. 

Monet venäläiset talousasiantuntijat ovat peränneet mittavampaa elvytystä. Kyselytutkimusten mukaan useimmat venäläisetkään eivät pidä taloudellisia tukitoimia riittävinä. Yrityksillä on myös ollut ongelmia tukien saamisessa. Monet yritykset eivät täytä tukeen oikeuttavia vaatimuksia, tukien vaatima byrokratia on monimutkaista ja pankit ovat olleet haluttomia myöntämään tukiohjelmien puitteissa luottoja. Venäläisten kotitalouksien ostovoima taas supistui jo edellisessä talouskriisissä huomattavasti, eikä ollut ehtinyt juuri toipua ennen uuden kriisin alkamista. Tänä vuonna tulojen odotetaan supistuvan jälleen selvästi.

Venäjällä olisi varaa kasvattaa tukitoimia jonkin verran. Kansallisen hyvinvoinnin rahastossa oli toukokuun lopussa 8 200 mrd. ruplaa likvidejä varoja. Finanssiministeri Siluanovin lausuntojen pohjalta rahastoon jäisi noin 7 000 mrd. ruplaa (noin 7 % BKT:stä) likvidejä varoja, kun budjetin tänä vuonna menettämät öljytulot on rahoitettu. Näillä varoilla voitaisiin rahoittaa lisätukitoimia, vaikka rahaa varattaisiin vielä lähivuosien budjettialijäämiinkin. Se vaatisi tosin poikkeamista budjettisäännöstä väliaikaisesti.

Tämän hetken talousnäkymät ovat kuitenkin edelleen erittäin epävarmat. Jos koronapandemia pitkittyy ja öljyn hinta laskee uudelleen, voidaan puskurivaroja tarvita huomattavasti enemmän. Toistaiseksi Venäjän hallinto on jatkanut kriisissä pitkälti aiempien vuosien suhteellisen tiukkaa talouspolitiikan linjaa ja pyrkinyt pitämään kiinni talouspolitiikan tulevasta liikkumavarasta avokätisemmän tukien jakamisen sijasta. Jos kriisi kuitenkin pitkittyy, jotain lisätoimia voidaan vielä tarvita.

Pääministeri Mishustin esitteli kesäkuun alussa presidentille Venäjän taloudelle laaditun elpymissuunnitelman. Hänen mukaansa suunnitelman kustannukset ovat yhteensä noin 5 000 mrd. ruplaa vuosina 2020–2021. Suunnitelmasta ei ole toistaiseksi julkaistu tarkempia yksityiskohtia. Siksi on epäselvää, minkälaisia toimia siihen käytännössä sisältyy ja mikä niiden varsinaisen budjettivaikutus on. Mediatietojen pohjalta näyttää kuitenkin siltä, että suunnitelma koostuu pääosin jo aiemmin hyväksytyistä tukitoimista sekä entuudestaan budjettisuunnitelmiin sisältyvistä menoista, kuten julkisista hankinnoista ja kansallisista projekteista. Suunnitelmaa on määrä muokata edelleen kesäkuussa.