Lyhyesti sanottuna
Euroalueen talous elpyy kriiseistä huolimatta
Iranin sota ja muut kriisit nostavat energian hintoja ja lisäävät epävarmuutta euroalueella. Epävarmuus voi heikentää talousnäkymiä, sillä se vähentää kulutusta ja investointeja. Euroalueen talous on kuitenkin kestänyt tilanteen hyvin. Talouden elpymistä tukevat erityisesti palvelualat, kotitalouksien kulutus ja investoinnit. Energian hintojen nousu on myös kiihdyttänyt euroalueen inflaatiota, eli nostanut tuotteiden ja palvelujen hintoja. Euroalueella tavoitellaan kahden prosentin inflaatiovauhtia ja inflaatio on nyt tätä nopeampaa. Euroopan keskuspankki on nostanut ohjauskorkoja kahdesti vuoden 2026 aikana ja näin pyrkinyt palauttamaan inflaation tavoitteeseen.
- Euroalueen talous on kestänyt Lähi-idän energiasokin odotettua paremmin.
- Kasvun tärkeimmät lähteet ovat kotimainen kysyntä, edelleen hyvä työllisyystilanne sekä puolustus-, infrastruktuuri- ja tekoälyinvestoinnit.
- Energian kallistuminen on kiihdyttänyt inflaation selvästi tavoitetta nopeammaksi. EKP on nostanut ohjauskorkoja tukeakseen inflaation palautumista kahden prosentin tavoitteeseen.
Lähi-idän sota on nostanut energian hintoja
Lähi-idän kriisi on heikentänyt maailmantalouden ja euroalueen kasvunäkymiä vuonna 2026. Kriisi on nostanut öljyn, maakaasun, eräiden muiden raaka-aineiden sekä öljyjalosteiden, kuten bensiinin ja dieselin, hintoja huomattavasti. Samalla Venäjän Ukrainassa jatkama sota ylläpitää epävarmuutta kansainvälisessä taloudessa.
Maailmantalouden kasvua tukevat teknologiateollisuuden investoinnit ja maailmankaupan asteittainen vahvistuminen. Korkojen nousu on kuitenkin tehnyt lainan ottamisesta kalliimpaa. Talouden näkymiin liittyy edelleen paljon epävarmuutta, varsinkin energian hintojen kehityksen vuoksi.
Euroalueen talouden kasvu on vähitellen vahvistumassa
Euroalueen talouskehitys on vuonna 2026 ollut odotettua vakaampaa. Talouskasvu pysähtyi vuoden alussa, mutta kevään aikana talous alkoi elpyä, ja kesän aikana myös yritysten ja kuluttajien luottamus on vahvistunut. Euroalueen talouden kasvu on vähitellen laajenemassa, eli kasvu näkyy yhä useammalla talouden osa-alueella.
Palvelualat ovat kehittyneet koronapandemian jälkeen teollisuutta vahvemmin, ja niiden kasvua tukee hiljalleen vahvistuva kotimainen kysyntä. (Ks. Nelimarkan ja Vilmin Euro & talous -analyysiartikkeli “Palvelut vetäneet euroalueen taloutta, mutta tuottavuuskasvu nojaa harvoihin aloihin”.) Samalla investoinneista tulee lähivuosina tärkeä kasvun lähde.
Euroalueen työmarkkinat ovat säilyneet melko vahvoina, vaikka talouskasvu on ollut hidasta. Työttömyysaste on edelleen poikkeuksellisen alhainen. Työllisyys on kasvanut, mutta aiempaa hitaammin.
Vakaa työllisyyskehitys ja nimellispalkkojen nousu tukevat kotitalouksien tuloja, vaikka energian kallistuminen on hidastanut reaalisen ostovoiman vahvistumista. Kulutuksen odotetaan kasvavan vähitellen, mutta kotitaloudet säästävät edelleen ja käyttävät rahaa varovaisesti.
Teollisuuden pitkään jatkunut heikko kehitys näyttää tasaantuvan. Tilauksia tulee aiempaa enemmän ja näkymät ovat hieman parantuneet. Selvää kasvukäännettä ei kuitenkaan ole vielä nähty, sillä euroalueen teollisuutta rasittavat edelleen korkeat energiakustannukset, kiristynyt kansainvälinen kilpailu ja kilpailukykyä heikentävät rakenteelliset tekijät. Lisäksi euroalue on jäänyt jälkeen kilpailijoistaan tekoälyyn liittyvissä investoinneissa ja osaamisessa.
Yritysten investointeja hidastavat talouden epävarmuus sekä rahoituksen ja energian korkeat kustannukset. Digitalisaatioon, tekoälyyn, energiaverkkoihin, infrastruktuuriin ja puolustukseen liittyvät hankkeet ovat kuitenkin huomattava vastavoima ja tukevat kokonaisinvestointien kasvua. Erityisesti Saksan infrastruktuuri- ja puolustusmenot tukevat investointeja ja lisäävät kysyntää myös muualla euroalueella.
Kokonaisuutena euroalueen talous näyttää selviävän nykyisistä kriiseistä ilman suurta kasvun romahdusta. Keskeisin riski on energian hintojen pysyminen korkeana pitkään. Tämä heikentäisi samanaikaisesti kotitalouksien ostovoimaa, yritysten kannattavuutta sekä tuotteiden ja palvelujen kysyntää euroalueen ulkopuolelta. Kasvunäkymiä voivat heikentää myös eri maiden väliset kauppakiistat. Kasvu voi puolestaan yllättää myönteisesti, jos energiaan liittyvät häiriöt lievenevät odotettua nopeammin, kotitaloudet alkavat käyttää säästöjään ja infrastruktuuri-, puolustus- ja teknologiainvestointien vaikutukset leviävät odotettua laajemmin euroalueen talouteen.
Euroalueen talouden odotetaan kasvavan hitaasti, mutta kasvu vahvistuu vähitellen. Talouden kehitys nojaa lähivuosina ennen kaikkea kotimaiseen kysyntään, palveluihin ja investointeihin, kun taas nettoviennin vaikutus kasvuun jää vähäiseksi.
Rahoituksen hinta on noussut, mutta vakavia häiriöitä ei ole nähty
Lähi-idän kriisin aiheuttama energian hintojen nousu näkyi nopeasti myös rahoitusmarkkinoilla. Euroopan keskuspankki nosti ohjauskorkoa kesäkuussa ja uudelleen syyskuussa, kun energian hintojen nousu kiihdytti inflaatiota. Niinpä myös markkinakorot sekä pankkien tarjoamat yritys- ja asuntolainakorot ovat nousseet.
Yrityslainakannan kasvu on jatkunut, ja yritysten lainakysyntä lisääntyi hieman kevään aikana. Samalla pankit kiristivät maltillisesti niitä ehtoja, joilla ne myöntävät yrityksille lainaa. Yritykset ovat tarvinneet rahoitusta sekä investointeihin että kasvaneiden kustannusten kattamiseen. Kotitaloudet ovat sen sijaan hakeneet lainoja hieman aiempaa hitaammin korkojen nousun, vaimean kuluttajaluottamuksen ja asuntomarkkinoiden heikentyneiden näkymien vuoksi.
Rahoitusmarkkinat ovat reagoineet kriisiin kuitenkin melko rauhallisesti. Yrityslainojen riskilisät, eli kustannukset, jotka lainanottaja joutuu maksamaan siitä, että lainanantaja arvioi lainaan liittyvän riskin, kasvoivat kriisin alkuvaiheessa vain tilapäisesti. Myös osakekurssit laskivat vain hetkellisesti, eikä markkinoilla ole nähty laajamittaista häiriötä. Tämä viittaa siihen, että sijoittajat pitävät kriisin vaikutuksia toistaiseksi hallittavina, vaikka geopoliittinen epävarmuus onkin lisääntynyt.
Inflaatio-odotukset ovat pysyneet vakaina
Euroalueen inflaatio oli vuonna 2025 lähellä EKP:n kahden prosentin tavoitetta, mutta tilanne muuttui Iranin sodan ja sitä seuranneen energian hinnan nousun myötä. Energian kallistuminen on alkanut vähitellen välittyä myös joidenkin muiden tavaroiden ja palvelujen hintoihin, mutta vaikutukset ovat toistaiseksi painottuneet energiaan ja energiaa paljon käyttäviin toimialoihin. Laaja-alaista hinta- ja palkkakierteen voimistumista ei ole nähty. (Ks. Anttosen, Jokiluoman ja Lehmuksen Euro & talous -analyysiartikkeli “Energiamarkkinoiden viimeaikaiset tarjontahäiriöt ovat vaikuttaneet euroalueen inflaatio-odotuksiin" ja Vilmin “Energiasokkien vaikutukset inflaatioon vaihtelevat yllättävän voimakkaasti eri aikoina”.)
Inflaation kehitys riippuu pitkälti energiasokin kestosta. Yritysten tarve nostaa hintoja on yrityskyselyiden perusteella vähentynyt kesän jälkeen, ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat edelleen kahden prosentin tuntumassa. EKP arvioi inflaation kiihtyvän vielä hieman loppuvuonna ja pysyvän selvästi tavoitetta nopeampana pitkälle vuoteen 2027. Inflaation ennustetaan kuitenkin hidastuvan vuoden 2027 aikana ja palautuvan lähelle kahta prosenttia. Inflaatioriskit painottuvat kuitenkin ennustettua nopeamman inflaation suuntaan, sillä energiahäiriön pitkittyminen voisi voimistaa kustannusten välittymistä hintoihin ja palkkoihin. Epävarmuus taloudessa on suurta.
kuvio 1.Euroalueen talous elpyy kriiseistä huolimatta
