Arkisto

Maailmantalouden suotuisia kasvunäkymiä varjostaa protektionismin uhka. Euroalueella kasvu on piristynyt. Osa siitä on kestävällä pohjalla, mutta pitkän aikavälin kasvu jäänee kriisiä edeltävää aikaa hitaammaksi.

Inflaatio on euroalueella edelleen vaimeaa. Luottamus, että hintavakaustavoitteeseen päästään, on lisääntynyt. Epävarmuuksien takia euroalueen rahapolitiikassa noudatetaan kärsivällisyyttä, peräänantamattomuutta ja varovaisuutta.

Talous on finanssikriisistä johtuneen jyrkän supistumisen jälkeen kehittynyt hyvin eri tavoin eri euromaissa. Talouden toimivat rakenteet näyttävät edistäneen toipumista.

Arvopapereiden uudelleensijoittaminen eli erääntyvien papereiden korvaaminen uusilla on asteittain muodostumassa yhä keskeisemmäksi osaksi rahapolitiikan asianmukaista mitoitusta.

Pankkien ja valtioiden riskien riippuvuussuhde on heikentynyt, mutta kohtalonyhteyttä ei voida pitää katkenneena.

Yhteinen talletussuoja on tärkeä osa pankkiunionin viimeistelyä. Uskottavan talletussuojarahaston tulee olla riittävän suuri. Pankeilta kerättävät talletussuojamaksut tulisi mitoittaa riskien mukaan.

Ruotsin taloudella menee hyvin. Syvetessään asuntomarkkinoiden käänne voi kuitenkin katkaista talouden positiivisen kehityskulun.

Useat keskuspankit laskivat ohjauskorkonsa finanssikriisin jälkeen lähelle nollaa ja ottivat käyttöön epätavanomaisia rahapoliittisia toimia. Uusi tilanne on haastanut myös rahapolitiikan mallintamisen.

Euroalueen inflaatio on ollut hidasta viime vuosina. Ennen kriisiä vallinnut tapa selittää hidasta inflaatiota on haastettu.