Rahapolitiikan avulla kriisin iskua kotitalouksille ja yrityksille on onnistuttu vaimentamaan. Merkittävin eurojärjestelmän toimista on EKP:n neuvoston uusi pandemiaan liittyvä osto-ohjelma.

Rahoitusvakauspolitiikan korostuminen antaa aiheen kysyä, onko se aina sopusoinnussa hintavakautta vaalivan rahapolitiikan kanssa? Vai voivatko nämä kaksi politiikan aluetta olla ristiriidassa keskenään?

Resurssien vajaakäytön odotetaan asteittain vähenevän, ja maailmantalouden suotuisa kehitys tukee euroalueen kasvua. Nämä tekijät vahvistavat myös odotuksia siitä, että vaimea inflaatio palautuu vähitellen tavoitteen mukaiseksi.

Noususuhdanne on Suomessa vahvistunut viennin tukemana. Talouskasvusta huolimatta Suomi kuitenkin velkaantuu ulkomaille. BKT kasvaa 2,1 % vuonna 2017, 1,7 % vuonna 2018 ja 1,4 % vuonna 2019.

Suhteellisten hintojen joustavuus on keskeinen osa talouden dynamiikkaa. Sama inflaatiovauhti voi peittää alleen hyvin erilaisen suhteellisten hintojen kehityksen.

Suomen talous on alkanut pitkän heikon jakson jälkeen toipua. Kun taloudella on kyky uusiutua niin, että tuottavuus paranee ja työpaikkoja syntyy, kohenevat talouskasvun näkymät. Samalla pienenee riski syrjäytymisen ja näköalattomuuden lisääntymisestä.

Taloutta tukeneeseen yksityisen kysynnän kasvuun on liittynyt kotitalouksien velkaantumisen jatkuminen. Tähän liittyviä riskejä voidaan keskeisesti hallita makrovakauspolitiikan avulla.