Avautumisen ja uudistusten kiihdyttämän kasvun myötä Kiina on noussut hätkähdyttävän nopeasti maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi.

Yhdysvaltojen ja Kiinan heinä-syyskuussa 2018 asettamat laajat tuontitullit ovat lyhyellä aikavälillä pikemminkin lisänneet maiden välisen tavarakaupan epätasapainoa kuin korjanneet sitä.

Viimeisten 40 vuoden aikana Kiinan lähes ällistyttävän nopea talouskasvu on perustunut markkinoiden vähittäiseen, mutta jatkuvaan vapauttamiseen sekä suhteellisen korkeaan investointiasteeseen.

Kiinan päättäjien mielissä valtionyhtiöt tiiviine yhteyksineen puolueeseen ja hallintoon muodostavat edelleen talouden tukirangan, jonka avulla talouspolitiikkaa voidaan toteuttaa ja sen vaikutusta vahvistaa.

Maailmantalouden kasvu on yhä vahvaa, mutta poliittinen epävarmuus jäytää tulevia näkymiä. Kasvua uhkaavat riskit kauppapolitiikassa ja nousevissa talouksissa ovat voimistuneet. Näin voidaan tiivistää IMF:n ja Maailmanpankin vuosikokousten saldo.

Erinäisillä kaupan esteillä voi olla hyvin arvaamattomia seurauksia. Suurimpana syynä siihen ovat nykyajan monimutkaiset tuotantoketjut.

Kiinan lainanannon kasvun hidastuminen on hyvä asia, mutta varjopankkisektoriin liittyvät riskit ovat edelleen suuria ja huolestuttavan suurelta osin huonosti tunnettuja.

Miten Kiinan talouden ripeä mutta hallittu rakennemuutos sekä velkavetoisen kasvun äkkijarrutus vaikuttaisivat Kiinan ja euroalueen talouteen?