Suomen Pankin ajankohtaisia artikkeleita taloudesta
Maailmantalouden näkymät ovat synkentyneet nopeasti ja epävarmuus on lisääntynyt, arvioi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF 22.4. julkaistussa ennusteessaan. Taustalla on räjähdysmäisesti lisääntynyt epävarmuus, kun Yhdysvaltain uusi hallinto horjuttaa protektionistisella kauppapolitiikallaan maailmantalouden perusrakenteita.
IMF (International Monetary Fund, Kansainvälinen valuuttarahasto) julkaisi syksyn ennusteensa World Economic Outlook -raportissa 22. lokakuuta. IMF:n syksyn ennuste kertoo maailmantalouden kasvun jatkuvan vakaana, mutta hitaana. Viime vuoden synkkä riskinäkymä ei ole toteutunut, vaikka kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on nähty levottomuutta ja geopoliittinen tilanne on kärjistynyt.
Venäjän hyökkäyssota jatkuu Ukrainassa, Lähi-idän tilanne eskaloituu, ja Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteet ovat kireät. Suurvaltapoliittisten jännitteiden kärjistymisen ja geotaloudellisen fragmentaation – geopolitiikan ajaman maailmantalouden sirpaloitumisen - vaikutukset ovat keskeisiä maailmantalouden kehitykseen liittyviä huolia.
IMF:n arvion mukaan inflaatio ja talouskasvu hidastuvat, mutta maailmantalous välttää taantuman. Talouskasvun odotetaan kuitenkin jäävän selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa hitaammaksi.
IMF:n syksyn ennuste maalaa vaisun kuvan maailmantalouden näkymistä. Talouskasvun elpyminen viivästyy, maiden väliset talousnäkymät ovat eriytymässä ja inflaatio on osoittautunut sitkeäksi.
Fragmentaatiolla tarkoitetaan maailmantalouden jakautumista blokkeihin, joiden sisälle taloudet keskittävät kauppayhteyksiään ja pääomavirtojaan.
Kansainvälinen yhteisö on osoittanut laajaa tukea Ukrainalle siitä asti, kun Venäjä aloitti laittoman ja brutaalin hyökkäyksensä Ukrainaan. Maaliskuun lopussa tuki ilmeni Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) johtokunnan päätöksessä myöntää Ukrainalle yli 15 miljardin dollarin rahoitusohjelma.
Kun globaali ruoan saatavuus on heikentynyt ja hinnat nousseet, IMF:ssä nähtiin tarpeelliseksi lisätä hätärahoitusta, joka kohdistuisi suoraan ruokakriisistä kärsiville maille.
Suomella oli vuosina 2020–2022 tavallista suurempi rooli kansainvälisessä talouspoliittisessa vaikuttamisessa, kun suomalainen Mika Pösö edusti Kansainvälisen valuuttarahaston johtokunnassa Pohjoismaiden ja Baltian maiden vaalipiiriä.
Kansainvälinen valuuttarahasto eli IMF julkaisi maaliskuun lopussa päivitetyn politiikkaohjeistuksensa pääomavirroille. Perinteisesti IMF on suhtautunut pääomaliikkeiden rajoituksiin melko penseästi, mutta uusi ohjeistus antaa talouksille hieman enemmän liikkumavaraa. Mikä muuttuu, vai muuttuuko juuri mikään?
Pääomavirrat tuovat nouseviin talouksiin niiden kipeästi kaipaamia investointeja, mutta toisinaan ne voivat aiheuttaa suuria ongelmia. Tutkimusten mukaan makrovakausvälineet voivat olla pääomarajoitteita tehokkaampia hillitsemään suurten ja nopeasti liikkuvien pääomavirtojen negatiivisia vaikutuksia.
IMF:llä on ollut merkittävä rooli kriisin globaalien vaikutusten analysoinnissa sekä kriisin hoidossa.
John Maynard Keynes ja Harry Dexter White olivat 75 vuotta sitten Bretton Woodsin konferenssissa sorvatun talousjärjestelmän pääarkkitehteja.
Pankkikriisit ovat vahingollisia taloudelle ja siten viranomaisten tulisi estää niiden syntyminen.
Heinäkuussa tuli kuluneeksi 75 vuotta Bretton Woodsin konferenssista, jossa luotiin järjestelmä, joka määritteli globaalin talouden pelisäännöt vuosikymmeniksi eteenpäin. Onko tästä maailmantaloutta ohjanneesta monenkeskisen yhteistyön hengestä enää mitään jäljellä?
Makrovakauspolitiikka on verrattain uusi talouspolitiikan osa-alue, joka muotoutui vasta finanssikriisin jälkeen. Uudet tietolähteet antavat aiempaa kokonaisvaltaisemman kuvan makrovakausvälineiden käytöstä.
Lainakaton tavoitteena on kotitalouksien velkaantumisen hillitseminen ja asuntojen hintakuplien ehkäiseminen. Suomeen tarvitaan kipeästi muitakin velkaantumista rajoittavia välineitä.
Useimmilla EU:n jäsenvaltioilla oli vuonna 2017 aktiivisessa käytössä jokin makrovakausväline. Riskien syntyminen pankkisektorin ulkopuolisilla rahoitusmarkkinoilla luo uusia haasteita.
Makrovakauspolitiikka omana talouspolitiikan osana alkoi muotoutua kansainvälisen finanssikriisin jälkimainingeissa ja euroalueen velkakriisin myötä.
Tutkimusten mukaan maailman rahoitusmarkkinoita ajaa globaali finanssisykli, jota pääomavirrat, luotonannon ja velkaantuneisuuden kasvu sekä markkinahintojen kehitys näyttävät seuraavan.