Heli Simola

Venäjän talouspolitiikka on ollut viime vuosina melko tiukkaa. Talous on saatu vakautettua ja puskureita pahan päivän varalle kerättyä.

Venäjän talouteen kohdistuu parhaillaan kaksi toisiinsa liittyvää, mutta osin erillistä shokkia: koronapandemia ja öljyn hinnan romahdus.

Vaikka hallituksen vaihtuminen oli yllätys, markkinat reagoivat uuden hallituksen nimitykseen vaisusti.

Turkki on ollut yksi eniten kansainvälisistä markkinamyllerryksistä kärsineistä nousevista talouksista vuonna 2018.

Presidentti Putin antoi 7.5.2018 heti virkaanastujaistensa jälkeen uuden ns. ukaasin, jossa määritellään taloudelliset tavoitteet hänen neljännelle presidenttikaudelleen vuosiksi 2018–2024.

Turkin talouskehitykseen kohdistuva epävarmuus on jälleen lisääntynyt, mikä voi vaikeuttaa maan ulkoista rahoitusasemaa, rajoittaa investointeja sekä viivyttää talouspolitiikassa tarvittavia uudistuksia.

Nykyisellä öljyn hinnalla Venäjän rahat eivät riitä yhtä suuriin julkisen sektorin menoihin kuin aiempina vuosina. Venäjän valtio on finanssipoliittisten valintojen edessä.

Turkin naapurimaiden Irakin ja Syyrian talouksia ovat koetelleet viime vuosina alueen vakavat levottomuudet. Sisällissodat, taistelu ISISiä vastaan ja ratkaisematon kurdikysymys ovat johtaneet mittavaan inhimilliseen ja taloudelliseen ahdinkoon.

Venäjän viennin kannalta Turkki on keskeisin markkina energiasektorilla, kun taas tuonti on keskittynyt kulutusvetoisille aloille.