Artikkelin sisältö

Analyysi

Käteisen saatavuudessa isoja alueellisia eroja Suomessa

Käteisrahan suosio maksuvälineenä on vuosien mittaan laskenut, mutta seteleitä ja kolikoita tarvitaan vielä pitkään. Siksi käteistä täytyy olla saatavilla ja sitä tulee pystyä käyttämään tarpeen mukaan. Tämä on ensimmäinen julkaistu selvitys käteisen saatavuudesta Suomessa käteisautomaattien ja väestön maantieteellisen sijainnin perusteella. Selvityksen perusteella suomalaisilla on keskimäärin kohtuullinen pääsy käteispalveluihin, mutta alueelliset erot ovat huomattavia. Tilanne voi myös heikentyä nopeasti. Monissa muissa maissa on jo ryhdytty toimiin käteisen saatavuuden varmistamiseksi.

Tässä artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen Pankin näkemystä.

Päivitetty 16.11.2021.

Suurin osa suomalaisista käyttää yhä käteistä

Käteisen käyttö maksuvälineenä on Suomessa vähentynyt jo pitkään, ja koronapandemian myötä tämä muutos vaikuttaisi nopeutuneen entisestään. Silti käteinen on yhä ensisijainen maksutapa sadoille tuhansille suomalaisilleKs. https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/maksuliiketilastot/kateistilastot/.. Lisäksi valtaosa kuluttajista käyttää käteistä ainakin silloin tällöin. Erityisen tärkeä se on sellaisille ihmisille, jotka eivät pysty käyttämään digitaalisia palveluita. Käteinen toimii myös sähköisen maksamisen varajärjestelynä, mikäli esimerkiksi korttimaksamisessa olisi laajamittaisia ongelmia.

Vuonna 2020 suomalaiset nostivat käteistä yhteensä 9,3 miljardin euron edestä, josta automaattinostojen osuus oli 84 % (Kuvio 1). Toiseksi eniten käteistä nostetaan pankkikonttoreista, mutta käteispalveluja tarjoavien konttoreiden lukumäärä sekä aukioloajat ovat supistuneet voimakkaasti vuosien saatossa. Käteistä voi nostaa myös useimpien pankkien korteilla vajaan kahden tuhannen kaupan kassalta Lisätietoja palvelusta löytyy pankkien ja kauppojen verkkosivuilta.. Tämän automaatti- ja konttorijakelua täydentävän palvelun käyttö on jäänyt kuitenkin toistaiseksi varsin vähäiseksi.

Kuvio 1.

Käteisautomaatit ovat tärkein käteisnostokanava Suomessa. Kaikki käytössä olevat käteisautomaatit ovat olleet vuodesta 2020 muiden toimijoiden kuin pankkien omistuksessa. Automaatit ovat yhteiskäyttöisiä, eli kaikkien kotimaisten pankkien korteilla voi nostaa niistä käteisrahaa. Automaattinostojen hinnoittelu vaihtelee eri pankkiryhmien välillä, mutta tyypillisesti asiakas voi nostaa rahaa ilmaiseksi tililtään muutaman kerran kuukaudessa Hintoja voi vertailla esim. Maksutilivertailu-sivustolla: https://maksutilivertailu.fine.fi/.. Suomessa on kaksi merkittävää automaattiverkostoa, Automatia Pankkiautomaatit Oy:n Otto-automaatit ja Nokas CMS Oy:n Nosto-automaatit Lisäksi lähinnä lentoasemilla ja laivaterminaaleissa toimii Change Group Helsinki Oy:n automaattiverkko, jolla oli käytössä 15 käteisnostoautomaattia vuoden 2020 lopussa. Automaattien vähäisen määrän takia ne on jätetty tarkastelun ulkopuolelle..

Vuoden 2020 lopussa Suomessa oli käytössä yli 1 700 käteisnostoautomaattia, mikä vastaa noin 300 automaattia miljoonaa suomalaista kohti (Kuvio 2). Tämä on kolmanneksi vähiten EU:n jäsenvaltioista – vain Ruotsissa ja Alankomaissa on vähemmän automaatteja suhteessa väkilukuun. Suomessa käteisautomaattien määrä väheni pitkään, mutta kääntyi uudelleen kasvuun muutama vuosi sitten automaattimarkkinoilla tapahtuneiden muutosten myötä Ks. aiheesta: Markkula, T. – Takalo, T. (2021), Competition and regulation in the Finnish ATM industry, elokuu 2021, Suomen Pankki, BoF Economics Review, https://helda.helsinki.fi/bof/bitstream/handle/123456789/18170/BoFER_8_2021.pdf?sequence=2&isAllowed=y.. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole parantanut käteisen saatavuutta joka puolella maata, koska uusia automaatteja on tullut lähinnä tiheään asutuille alueille.

Kuvio 2.

Käteisautomaattien suhteellisen vähäisestä määrästä huolimatta tyytyväisyys käteisen saatavuuteen on säilynyt hyvänä Suomessa. Suomen Pankin kuluttajakyselyn perusteella lähes 90 % vastaajista oli edelleen tyytyväisiä käteisen saatavuuteen maaliskuussa 2021. Kyselyn rajallisen vastaajamäärän takia tulos ei kuitenkaan välttämättä ole edustava sellaisten alueiden osalta, joilla on heikompi automaattiverkoston kattavuus. Kyselyn tuloksista käy myös ilmi, että käteisen käyttö on suositumpaa maaseudulla kuin kaupungeissa (Kuvio 3).

Kuvio 3.

Tämä selvitys tarjoaa arvion käteisen saatavuudesta Suomessa käteisautomaattien ja väestön maantieteellisen sijainnin perusteella. Selvitys antaa yksityiskohtaisia tuloksia siitä, kuinka pitkä matka kansalaisilla on lähimmälle käteisnostoautomaatille maan eri osissa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa alueita, jotka ovat erityisen alttiita käteispalvelujen heikentymiselle. Työn tuloksia voidaan hyödyntää kansainväliseen vertailuun sekä mahdollisten kansallisten toimenpiteiden tarpeen arviointiin.

Kuinka selvitys tehtiin?

Selvityksessä arvioidaan käteisen saatavuutta eli sitä, miten helposti käteisnostopalvelut ovat saavutettavissa maan eri osissa. Tutkimuksessa keskitytään vain automaattiverkostoon, koska se on pääasiallinen käteisen nostokanava Suomessa. Selvityksessä tarkastellaan käteisautomaattien alueellista jakaumaa sekä sitä, kuinka pitkä matka kansalaisten on kuljettava kotoaan voidakseen nostaa käteistä. Tätä tutkitaan laskemalla etäisyys asuinalueiden ja lähimpien käteisautomaattien välillä teitä pitkin mitattuna.

Etäisyyksien laskemista varten tarvittiin tietoa sekä käteisautomaattien maantieteellisestä sijainnista että suomalaisten asuinalueista mahdollisimman tarkalla tasolla. Automaattien sijaintitiedot saatiin automaattiyhtiöiden verkkosivuilta (Kuvio 4) Automatia: https://otto.fi/missa-otto/ ja Nokas: https://nostoautomaatti.fi/usein-kysyttya/.. Tiedot perustuvat kesäkuun 2021 viimeisen päivän tilanteeseen, jolloin Automatian osuus 1 715 käteisautomaatista oli noin 68 ja Nokaksen noin 32 prosenttia.

Kuvio 4.

Laskelmissa käytetyt väestötiedot hankittiin Tilastokeskuksen Ruututietokannasta. Aineisto sisältää väestömäärän 1 x 1 km -karttaruutuihin laskettuna. Väestömäärä perustuu kullakin alueella vakituisesti asuvien lukumäärään vuoden 2019 viimeisenä päivänä. Suomi on jaettu yhteensä lähes 400 000:een neliökilometrin kokoiseen alueeseen, joista 98 703 eli noin 25 % oli asuttuja vuoden 2019 lopussa. Väestötiheys on hyvin alhainen, jokaista neliökilometriä kohden asuu keskimäärin vain noin 18 ihmistä StatFin-taulukko 11ra - Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990-2020: https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11ra.px/.. Maantieteellisesti väestö on myös jakaantunut hyvin epätasaisesti (Kuvio 5).

Kuvio 5.

Käteisen saatavuutta mitattiin laskemalla etäisyys teitä pitkin lähimmälle käteisautomaatille kaikkien asuttujen neliökilometrin kokoisten alueiden osalta. Yksinkertaisuuden vuoksi selvityksessä oletettiin, että kunkin alueen väestö asuu karttaruudun keskipisteessä. Etäisyyksiä mitatessa tämä saattaa aiheuttaa pientä harhaa etenkin lyhyiden matkojen osalta, mutta tutkimuksen kannalta kiinnostavampien pitkien matkojen osalta vaikutus on todennäköisesti vähäinen.

Useimmissa vastaavissa selvityksissä käteisen saatavuutta on mitattu laskemalla etäisyys lähimmälle automaatille linnuntietä pitkin Ks. esim. Tischer, D. – Evans, J. – Cross, K. – Scott, R. – Oxley, I. (2020), Where to withdraw - mapping access to cash across the UK, marraskuu 2020, University of Bristol, http://www.bristol.ac.uk/media-library/sites/geography/pfrc/Where%20to%20withdraw%20-%20mapping%20access%20to%20cash%20across%20the%20UK.pdf. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa ja Itävallassa etäisyydet on laskettu lisäksi teitä pitkin Ks. esim. Stix, H. (2020), A spatial analysis of access to ATMs in Austria, Oesterreichische Nationalbank, Monetary Policy & The Economy Q3/20, https://www.oenb.at/dam/jcr:45718d4f-78a3-460e-97f1-8232b93ce994/05_MOP_Q3_20_A-spatial-analysis-of-access-to-ATMs.pdf.. Tämä on kuitenkin käsityksemme mukaan ensimmäinen selvitys käteisen saatavuudesta, jossa etäisyydet on laskettu tieverkostoa pitkin avoimeen lähdekoodiin perustuvan rajapinnan avulla. Etäisyyksien laskemisesta on kerrottu tarkemmin laatikossa 1.

Käytännössä selvityksessä laskettiin ensin suoraviivainen etäisyys jokaisen ruutualueen keskipisteestä kaikille automaateille linnuntietä pitkin (euklidinen etäisyys). Jokaisen ruutualueen osalta valittiin viisi lähintä automaattia linnuntie-etäisyyksien perusteella. Tämän jälkeen todelliset teitä pitkin -etäisyydet valituille automaateille laskettiin Open Source Routing Machine (OSRM) -rajapinnan avulla. OSRM on avoimeen lähdekoodiin perustuva reitityspalvelin, joka hyödyntää vapaaseen lisenssiin pohjautuvan OpenStreetMap (OSM) -kartta-aineiston tieverkoston tietoja Ks. aiheesta: https://www.openstreetmap.org/, https://www.openstreetmap.org/copyright ja https://routing.openstreetmap.de/about.html.. Laskelmat suoritettiin R-ohjelmistolla.

OSRM-palvelin laskee lyhimmän mahdollisen reitin annettujen lähtö- ja päätepisteiden välillä ja palauttaa reitin pituuden sekä matka-ajan. Tarkemmin ottaen palvelin etsii annettua lähtöpistettä lähimpänä olevan tien, josta lyhin mahdollinen reitti lasketaan käyttäjän valitsemalla kulkuvälineellä. Etäisyyksissä ei ole otettu siis huomioon välimatkaa, joka menee lähimmän tien saavuttamiseen. Lisäksi lyhin mahdollinen reitti perustuu matka-aikaan eikä reitin pituuteen, joten nopein reitti ei välttämättä aina ole kuitenkaan lyhin. Matka-aikojen laskemiseen palvelin käyttää tietyypin mukaan määritettyjä oletusnopeusrajoituksia.

Pelkästään linnuntietä pitkin mitatut matkat lähimmälle automaatille antaisivat liian positiivisen kuvan käteisen saatavuudesta etenkin Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa. Laatikossa 2 on kuvattu, kuinka paljon suoraviivaiset linnuntietä pitkin lasketut etäisyydet eroavat teitä pitkin lasketuista etäisyyksistä. Tulokset osoittavat, että erot näiden kahden vaihtoehtoisen laskentatavan välillä ovat pieniä, kun automaattiverkosto on tiheä eli etäisyyden ollessa lyhyt. Erot voivat kuitenkin olla merkittäviä, kun etäisyys lähimmälle automaatille kasvaa.

Metodologisesta näkökulmasta on myös mielenkiintoista katsoa, miten todelliset teitä pitkin lasketut etäisyydet eroavat suoraviivaisista linnuntietä pitkin lasketuista etäisyyksistä. Kuviossa 6 on esitetty y-akselilla ero näiden kahden laskentatavan välillä ja x-akselilla etäisyys lähimmälle automaatille linnuntietä pitkin kaikkien asuttujen neliökilometrin alueiden osalta. Kuvioon piirretty punainen regressiosuora osoittaa näiden kahden välisen yhteyden voimakkuuden.

Kuviosta nähdään selvästi, että mitä pidempi suora linnuntie-etäisyys on lähimmälle automaatille, sitä suurempi ero todellisten teitä pitkin ja linnuntietä pitkin mitattujen etäisyyksien välillä on. Esimerkiksi linnuntie-etäisyyden ollessa 1 km, ennustettu teitä pitkin etäisyys on noin 0,3 km pidempi. Kun linnuntie-etäisyys on 10 km, todellinen teitä pitkin laskettu matka on noin 4 km pidempi. Vastaavasti 20 km etäisyydellä ero kasvaa noin 7 kilometriin eli estimoitu todellinen teitä pitkin etäisyys on tällöin noin 27 km.

Kuvio 6.

Se, valitsevatko ihmiset esimerkiksi lähteä kävellen vai autolla lähimmälle automaatille, riippuu lukuisista eri tekijöistä, kuten henkilökohtaisista mieltymyksistä ja käytettävissä olevista kulkuvälineistä. Koska tällaista tietoa ei ole saatavilla, ensisijaista matkustustapaa tietyille alueille ei voida määrittää. Sen sijaan laskelmissa kulkuvälineeksi valittiin auto, sillä selvityksen tavoitteena on tutkia erityisesti niitä alueita, joilla on heikompi automaattiverkoston kattavuus. Siten saadut etäisyydet kuvastavat lyhintä mahdollista reittiä autoteitä pitkin mitattuna.

Tulos: käteispalvelujen saatavuudessa huomattavia alueellisia eroja

Tulosten perusteella suomalaiset asuvat keskimäärin reilun kolmen kilometrin päässä lähimmästä käteisnostoautomaatista (Taulukko 1). Mediaanietäisyys on 1,5 kilometriä eli puolella kansalaisista on tätä lyhyempi matka lähimmälle automaatille. Pelkästään keskiarvojen tarkastelu koko maan tasolla voi kuitenkin antaa vääränlaisen kuvan käteisen saatavuudesta etenkin haja-asutusalueilla. Suomen sisällä pisin matka nostamaan käteistä on Utsjoen Pulmankijärveltä, josta matkan pituus on lähes 188 kilometriä ja siihen menee autolla noin 2,5 tuntia.

Taulukko 1.

* Painotettu kunkin 1 x 1 km -alueen väestömäärällä.
Lähde: Suomen Pankin laskelmat, Tilastokeskus, Automatia Pankkiautomaatit Oy ja Nokas CMS Oy.

Etäisyys lähimmälle käteisautomaatille

 

Painotettu keskiarvo*

Mediaani

Maksimi

Etäisyys (km)

3,3

1,5

187,9

Matka-aika (min)

5,1

3,3

142,6

Lähes kolmanneksella suomalaisista on alle kilometrin matka nostamaan käteistä (Taulukko 2). Enintään kymmenen kilometrin päässä automaatista asuu puolestaan 92 % väestöstä. Vaikka tulosten perusteella enemmistö suomalaisista asuu suhteellisen lähellä käteispalveluja, merkittävän osan ihmisistä on matkattava huomattavasti pidemmälle voidakseen nostaa käteistä. Esimerkiksi lähes kahdella prosentilla väestöstä, eli runsaalla 100 000 suomalaisella, on yli 20 kilometrin matka lähimmälle käteisnostoautomaatille.

Taulukko 2.

Lähde: Suomen Pankin laskelmat, Tilastokeskus, Automatia Pankkiautomaatit Oy ja Nokas CMS Oy.

Osuus väestöstä, joka asuu tietyllä etäisyydellä lähimmästä automaatista

 

< 1 km

< 5 km

< 10 km

< 15 km

< 20 km

< 25 km

< 30 km

Kumulatiivinen osuus väestöstä

 31,8 %

83,6 %

91,8 %

96,1 %

98,1 %

99,0 %

99,5 %

Tuloksia on myös mielenkiintoista verrata muihin maihin. Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan noin 29 000 ruotsalaisella (0,29 % väestöstä) oli yli 25 kilometrin matka lähimmälle käteisnostopisteelle vuonna 2017 Ks. aiheesta: Regeringens proposition (2019/20:23), Skyldighet för kreditinstitut att tillhandahålla kontanttjänster, https://www.regeringen.se/4a4b06/contentassets/6565044706374d0da5ae4b331bdc1b8d/skyldighet-for-kreditinstitut-att-tillhandahalla-kontanttjanster-prop.-20192023.pdf.. Suomessa vastaavalla etäisyydellä asuu noin 55 000 ihmistä (1 % väestöstä), mikä on lähes kaksi kertaa enemmän kuin naapurimaassa. Toisaalta Ruotsin selvityksessä käteisnostopisteet sisältävät myös pankkikonttorit ja kaupat, joissa on mahdollista nostaa käteistä. Tilanne on myös voinut muuttua vuoden 2017 jälkeen.

Tulokset osoittavat, että automaattipalvelujen saatavuus on heikoin maan pohjois- ja itäosissa sekä Ahvenanmaalla. Esimerkiksi suomalaisista, joilla on yli 20 kilometrin matka nostamaan käteistä, selvä enemmistö asuu Lapissa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla (Taulukko 3). Suurin osa niistä, joilla on yli 25 km tai 30 km matka automaatille, asuu puolestaan Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Kanta-Häme on ainut maakunta, jossa yhdelläkään asukkaalla ei ole yli 30 kilometrin matkaa lähimmälle käteisnostopisteelle.

Taulukko 3.

* Pyöristetty lähimpään tuhanteen.
** Pyöristetty lähimpään sataan.
Lähde: Suomen Pankin laskelmat, Tilastokeskus, Automatia Pankkiautomaatit Oy ja Nokas CMS Oy.

Etäisyys lähimmälle automaatille maakunnittain

Maakunta

Asukasmäärä*

Automaattien lkm 100 000 asukasta kohti

Etäisyys (painotettu ka.), km

Asukkaiden lkm, joilla yli 20 km matka**

Ahvenanmaa

29 000

20

9,8

4 900

Lappi

174 000

38

8,1

21 700

Kainuu

71 000

32

6,3

6 100

Pohjois-Karjala

163 000

34

4,9

6 400

Etelä-Savo

133 000

44

4,7

5 500

Pohjois-Savo

246 000

32

4,7

10 700

Pohjanmaa

175 000

28

4,5

5 600

Etelä-Pohjanmaa

192 000

37

4,4

2 400

Keski-Pohjanmaa

68 000

33

4,2

3 000

Keski-Suomi

270 000

29

4,0

5 800

Pohjois-Pohjanmaa

410 000

29

3,9

10 000

Etelä-Karjala

127 000

35

3,7

3 800

Kanta-Häme

169 000

34

3,4

1 000

Satakunta

215 000

39

3,4

1 100

Varsinais-Suomi

473 000

31

3,1

3 500

Kymenlaakso

163 000

37

2,9

1 200

Pirkanmaa

514 000

32

2,9

5 600

Päijät-Häme

204 000

36

2,9

1 800

Uusimaa

1 659 000

28

1,8

1 300

Yhteensä

5 455 000

31

3,3

101 600

Jos tarkastellaan pelkästään automaattien lukumäärää suhteessa maakunnan väkilukuun, automaattipalvelut näyttäisivät olevan jakautuneen melko tasaisesti ympäri maan (Taulukko 3). Käteisen saatavuus vaihtelee kuitenkin merkittävästi maan eri osissa: kun vertaillaan keskimääräisiä etäisyyksiä lähimmälle automaatille, erityisesti Ahvenanmaa, Lappi ja Kainuu erottuvat joukosta. Näillä alueilla asuu suhteellisesti eniten ihmisiä, joilla on yli 20 kilometriä matkaa nostamaan käteistä automaatilta (Kuvio 7). Sen sijaan Uudellamaalla jopa 94 % väestöstä asuu alle viiden kilometrin päässä automaatista.

Kuvio 7.

Suomen Pankin kuluttajakyselyn perusteella käteisen käyttö on yleisempää maaseudulla kuin kaupungeissa (Kuvio 3). Matka hakemaan käteistä on maaseudulla kuitenkin huomattavasti pidempi (Taulukko 4). Maaseudulla noin 8 % väestöstä asuu yli 20 km päässä lähimmästä automaatista, kun kaupungeissa vastaava osuus on alle prosentin. Suomen kunnista 187 on maaseutumaisia, 64 taajaan asuttuja ja 58 kaupunkimaisia. Maaseutumaisissa kunnissa asui yhteensä noin 13 % suomalaisista vuoden 2019 lopussa.

Taulukko 4.

* Pyöristetty lähimpään tuhanteen.
** Pyöristetty lähimpään sataan.
Lähde: Suomen Pankin laskelmat, Tilastokeskus, Automatia Pankkiautomaatit Oy ja Nokas CMS Oy.

Etäisyys lähimmälle automaatille kuntamuodon mukaan

Kuntaryhmä

Kuntien lkm

Asukasmäärä yht.*

Automaattien lkm 100 000 asukasta kohti

Etäisyys (painotettu ka.), km

Asukkaiden lkm, joilla yli 20 km matka**

Maaseutumaiset kunnat

187

699 000

36

7,9

58 500

Taajaan asutut kunnat

64

839 000

31

4,9

21 200

Kaupunkimaiset kunnat

58

3 917 000

31

2,1

21 900

Tulosten mukaan maaseutu ja kaupunki eroavat monessa suhteessa. Jos automaattien lukumäärää 100 000 asukasta kohti käytettäisiin käteisen saatavuuden mittarina, useissa harvaan asutetuissa kunnissa olisi parempi pääsy käteispalveluihin kuin kaupungeissa (Taulukko 4 ja 5). Tämä johtuu siitä, että tiheästi asutuilla paikkakunnilla automaattien määrän tarve on pienempi kuin haja-asutusalueilla, koska jokainen käteisautomaatti mahdollistaa palvelun isommalle määrälle ihmisiä.

Huomattavat alueelliset erot käteisen saatavuudessa käyvät myös ilmi, kun etäisyyksiä tarkastellaan kuntien asukasluvun perusteella. Taulukosta 5 nähdään, että etäisyys lähimmälle automaatille lyhenee selvästi kunnan kokoluokan mukaan. Vaikka pienimmissä, alle kahden tuhannen asukkaan kunnissa, on eniten automaatteja suhteessa väkilukuun, keskimääräinen etäisyys lähimmälle automaatille on lähes 12 kilometriä pidempi kuin isoimmissa, yli sadan tuhannen asukkaan kunnissa.

Taulukko 5.

Etäisyys lähimmälle automaatille kunnan koon mukaan

* Pyöristetty lähimpään tuhanteen.
** Pyöristetty lähimpään sataan.
Lähde: Suomen Pankin laskelmat, Tilastokeskus, Automatia Pankkiautomaatit Oy ja Nokas CMS Oy.

Kunnan koko asukasmäärän mukaan

Kuntien lkm

Asukasmäärä yht.*

Automaattien lkm 100 000 asukasta kohti

Etäisyys (painotettu ka.), km

Asukkaiden lkm, joilla yli 20 km matka**

Alle 2 000

49

62 000

52

13,2

11 100

2 001 – 5 000

89

293 000

38

7,5

23 500

5 001 – 10 000

76

555 000

32

6,3

30 400

10 001 – 20 000

39

571 000

33

4,5

13 900

20 001 – 100 000

47

1 811 000

33

3,0

17 600

Yli 100 000

9

2 162 000

28

1,6

5 100

Alle kahden tuhannen asukkaan kunnissa lähes viidenneksellä väestöstä on yli 20 kilometrin matka nostamaan käteistä, kun taas yli sadan tuhannen asukkaan kunnissa vastaava osuus on vain 0,2 prosenttia (Kuvio 8). Lisäksi yli sadan tuhannen asukkaan kunnissa jopa 96 prosenttia väestöstä asuu enintään viiden kilometrin päässä lähimmästä käteisnostoautomaatista – alle kahden tuhannen asukkaan kunnissa alle puolet asuu näin lähellä automaattia.

Kuvio 8.

Käteisen saatavuus voi heikentyä nopeasti

Käteispalvelujen saatavuuteen ei vaikuta ainoastaan etäisyys lähimmälle automaatille, vaan myös muiden vaihtoehtoisten automaattien läheisyys. Muiden automaattien läheisyydellä on merkitystä, mikäli lähin automaatti on epäkunnossa tai se suljetaan. Suomessa on yhteensä 309 kuntaa, joista 19 kunnassa ei ole lainkaan käteisautomaattia (Taulukko 6). Kokonaan ilman automaatteja olevissa kunnissa keskimääräinen etäisyys lähimmälle automaatille on jopa 29 kilometriä.

Lisäksi Suomessa on 118 kuntaa, joissa on vain yksi käteisautomaatti. Yhden automaatin kunnissa keskimääräinen etäisyys toiseksi lähimmälle automaatille on noin 21 kilometriä, mikä on yli 14 kilometriä enemmän kuin kaikista lähimmälle automaatille. Mikäli automaattiyhtiö päättäisi sulkea kunnan ainoan automaatin, matka nostamaan käteistä pitenisi huomattavasti. Vaikka yhden automaatin kunnat ovat keskimäärin melko pieniä väkiluvultaan, niissä asuu yhteensä lähes puoli miljoonaa ihmistä.

Taulukko 6.

Etäisyys lähimmälle automaatille kuntien automaattien lukumäärän mukaan

* Pyöristetty lähimpään tuhanteen.

** Pyöristetty lähimpään sataan.

Lähde: Suomen Pankin laskelmat, Tilastokeskus, Automatia Pankkiautomaatit Oy ja Nokas CMS Oy.

Automaattien lkm

Kuntien lkm

Asukasmäärä yht.*

Keskim. asukasmäärä**

Etäisyys lähimmälle automatille (painotettu ka.), km

Etäisyys toiseksi lähimmälle automatille (painotettu ka.), km

0

19

17 000

900

29,2

36,5

1

118

408 000

3 500

6,8

21,2

2 – 5

106

914 000

8 600

5,8

8,5

6 – 10

35

785 000

22 400

3,5

5,2

Yli 10

31

3 331 000

107 500

2,0

3,2

Selvä enemmistö ilman automaattia olevista kunnista sijaitsee Ahvenanmaalla. Sen sijaan yhden automaatin kuntia sijaitsee ympäri maan, mutta erityisesti niitä on Pohjois-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa sekä Pohjois-Savossa. Valtaosa näistä kunnista sijaitsee myös hyvin lähellä toisiaan. Jos useista naapurikunnista lakkautettaisiin niiden ainoat automaatit, käteisen saatavuus heikentyisi vieläkin voimakkaammin (Kuvio 9 ja 10). Tarkasteluhetkellä yhden automaatin kunnista Automatian varassa oli 108 ja Nokaksen varassa 10 kuntaa.

Kuvio 9.
Kuvio 10.

Käteisen käytön vähentyessä riskinä on käteisen saatavuuden liiallinen heikentyminen joillakin alueilla: kun automaatteja käytetään harvemmin, niiden ylläpidosta aiheutuvien kustannusten kattaminen on vaikeampaa. Pankeista riippumattomilla käteisautomaattitoimijoilla ei ole lakisääteistä velvoitetta taata riittäviä käteispalveluita. Mikäli nämä toimijat päättäisivät supistaa automaattiverkostojaan, käteisen riittävä saatavuuden taso olisi hyvin haastavaa palauttaa ennalleen.

Käteisen saatavuuden perusteellinen analyysi edellyttää lisätutkimusta

Tuloksia tulkittaessa on syytä huomioida, että selvityksessä on tarkasteltu vain yhtä käteisen saatavuuden puolta eli fyysistä välimatkaa lähimmälle käteisnostopisteelle. Sama välimatka voi kuitenkin vaikuttaa hyvin eri tavoin eri ihmisiin riippuen mm. jokaisen henkilökohtaisista ominaisuuksista, käytettävissä olevista kulkuvälineistä sekä siitä, mitä maksuvälineitä kukin käyttää. Näitä tekijöitä ei ole otettu huomioon tässä analyysissä ja käteisen koetun saatavuuden selvittäminen edellyttäisi laajaa kuluttajatutkimusta.

Lisäksi käteispalvelujen saatavuutta on tarkasteltu pelkästään kansalaisten asuinpaikkojen perusteella. Käteisrahaa käytetään kuitenkin ensisijaisesti kylien tai kaupunkien keskustoissa sijaitsevissa kaupoissa ja palveluissa. Fyysinen etäisyys kotoa voi olla vähemmän tärkeä asia, jos automaatilla pysähtyy muutenkin matkalla keskustaan. Keskeistä on, että käteispalvelut olisivat kätevästi saatavilla muun asioinnin yhteydessä. Voisikin olla mielenkiitoista tutkia, kuinka pitkä matka esimerkiksi ruokakaupoista on lähimmälle automaatille.

Automaattiverkosto on pääasiallinen käteisen nostokanava Suomessa. Jatkotutkimuksissa voisi ottaa huomioon myös pankkikonttorit ja kaupat, jotka tarjoavat käteisnostopalveluja. Todennäköisesti tämä ei kuitenkaan muuttaisi tuloksia oleellisesti, sillä yleensä käteisautomaatit sijaitsevat kauppojen ja konttoreiden läheisyydessä. Lisäksi käteisen nostaminen kaupan kassalta ei ole mahdollista kaikkien pankkien asiakkaille kaikissa kaupparyhmissä. Nostomahdollisuus riippuu myös aina kaupan vaihtokassatilanteesta.

Kuluttajien kannalta käteisen käyttökustannuksiin vaikuttaa suorien kustannusten ohella aika, joka tarvitaan lähimmän käteisnostopisteen saavuttamiseen. Siten tämän selvityksen tuloksia voitaisiin hyödyntää myös kuluttajille käteisen käytöstä aiheutuvien kustannusten arvioinnissa. Käteisen riittävä saatavuus on avainasemassa sen varmistamisessa, että kuluttajat voivat vapaasti valita eri maksutapojen välillä. Lisäksi tällä varmistetaan yhteiskunnan toiminta myös sähköisen maksamisen vakavissa häiriötilanteissa.

Käteisen nostomahdollisuuden ohella olisi tärkeää tarkastella myös käteisen talletusmahdollisuutta. Jatkotutkimuksena voisi siten laskea etäisyydet lähimmille talletusautomaateille sekä talletuspalveluja tarjoaviin pankkikonttoreihin. Talletuspalvelujen riittävä saatavuus on keskeistä erityisesti yritysten kannalta. Käteisen nosto- ja talletusmahdollisuuksien lisäksi käteistä tulisi pystyä käyttämään maksamiseen kaikkialla Suomessa, ainakin arkielämän kannalta keskeisimpiin ostoksiin.

Käteisen saatavuus ja käyttö on tärkeää turvata

Tämä selvitys tarjoaa uutta tietoa käteisen saatavuudesta Suomessa. Tulosten perusteella suomalaisilla on pääsääntöisesti kohtuullinen pääsy käteisnostopalveluihin, mutta alueelliset erot ovat suuria. Käteisen jatkuvaa saatavuutta ei voi myöskään pitää itsestäänselvyytenä. Jos automaattiverkoston riittävän kattava ylläpito ei säily kannattavana liiketoimintana, uhkana on käteispalveluiden liika harventuminen joidenkin alueiden kannalta. Tämä voi asettaa sekä kansalaiset että yritykset keskenään eriarvoiseen asemaan.

Lähes joka toisessa kunnassa on vain yksi käteisautomaatti, jos sitäkään. Mikäli esimerkiksi kuntien ainoita automaatteja päätettäisiin sulkea, käteisen saatavuus voi heikentyä nopeasti. Tällöin automaattiverkoston palauttaminen ennalleen saattaa tulla mahdottomaksi, mikä voi myös vaarantaa käteisen toiminnan muiden maksutapojen varajärjestelynä. Käteisen riittävästä saatavuudesta on tärkeää huolehtia koko maan laajuisesti, ja sen merkitys on vain korostunut koronapandemian aiheuttaman kehityksen valossa.

Eurojärjestelmä julkaisi loppuvuonna 2020 käteistä koskevan strategian, jossa painotetaan käteisen saatavuuden ja käytettävyyden merkitystä sekä käteisen tarpeellisuutta laillisena maksuvälineenä myös tulevaisuudessa. Myös Euroopan komissio odottaa vähittäismaksustrategiansa mukaan jäsenvaltioiden turvaavan kansalaisten riittävän pääsyn käteispalveluihin. Yksi keino, jolla jäsenvaltiot voisivat varmistaa käteisen saatavuuden, olisi takaamalla käteisautomaattien tai muiden käteisen nostokanavien vähimmäiskattavuuden alueellaan.

Esimerkiksi Ruotsissa astui vuoden 2021 alusta voimaan laki, joka velvoittaa suurimmat ruotsalaispankit varmistamaan riittävän pääsyn käteispalveluihin koko maassa. Lain mukaan enintään 0,3 prosentilla väestöstä saa olla yli 25 kilometrin matka (teitä pitkin) lähimmälle käteisnostopisteelle. Lisäksi enintään 1,22 prosentilla ruotsalaisista saa olla yli 25 kilometrin etäisyys paikkaan, jossa on mahdollista tehdä käteistalletuksia. Pankit voivat itse päättää, miten lain edellyttämät käteispalvelut tarjotaan.

Joissakin maissa palveluita on päätetty turvata lainsäädännöllä, joissakin taas toimialan ja viranomaisten välisin sopimuksin. Esimerkiksi Alankomaissa on sovittu tavoite käteisautomaattipalveluiden saatavuudesta viranomaisten, maksupalveluiden tuottajien sekä käyttäjien kesken Ks. aiheesta: Spaanderman, J. (2020), The role and future of cash, De Nederlandsche Bank n.v., Occasional Studies, Volume 18 – 2, https://www.dnb.nl/media/d5lnf32j/web_129212_os_toekomst_contant_geld_eng.pdf ja The future of the cash infrastructure in the Netherlands (2021), kesäkuu 2021, De Nederlandsche Bank n.v.,  brief-dnb-aan-minister-v-financiën-engels-v2.pdf.. Tavoitteena on, että mahdollisimman monella olisi enintään viiden kilometrin matka lähimmälle automaatille. Vuoden 2020 puolivälissä 99,5 % alankomaalaisista pystyi nostamaan käteistä viiden kilometrin säteellä.

Liettuassa keskuspankki ja finanssialan toimijat allekirjoittivat puolestaan kesällä 2021 yhteistoiminta-asiakirjan (Memorandum of Understanding) käteispalveluiden saatavuuden varmistamiseksi. Tämän myötä markkinaosapuolet ovat sitoutuneet siihen, että vuoden 2022 puoliväliin mennessä 90 prosentilla väestöstä olisi enintään 10 kilometrin matka, ja 99 prosentilla olisi enintään 20 kilometrin matka nostamaan käteistä Ks. aiheesta: Number of localities with cash withdrawal facilities set to double under Memorandum signed by the Bank of Lithuania and market participants (2021), kesäkuu 2021, Lietuvos Bankas, https://www.lb.lt/en/news/number-of-localities-with-cash-withdrawal-facilities-set-to-double-under-memorandum-signed-by-the-bank-of-lithuania-and-market-participants. Myös Isossa-Britanniassa on alettu valmistella toimenpiteitä käteisen saatavuuden varmistamiseksi Ks. aiheesta: Access to Cash: Consultation (2021), heinäkuu 2021, HM Treasury, https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/997889/Access_to_Cash_-_Consultation.pdf.

Vertailu muihin verrokkimaihin herättää kysymyksen, pitäisikö Suomessakin ryhtyä vastaaviin toimiin käteisen aseman turvaamiseksi. Suomessa talletuspankeilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota käteisen nosto- ja talletusmahdollisuudet osana peruspankkipalveluita yhdenvertaisesti, syrjimättömästi ja kohtuuhintaisesti Laki luottolaitostoiminnasta (610/2014): https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140610.. Jos käteispalvelut uhkaavat kadota niitä tarvitsevien ulottuvilta, joudutaan käteisen riittävä saatavuus turvaamaan viime kädessä nykyistä tiukemmalla lainsäädännöllä.

Takaisin ylös