Blogi
Merkittävä päivä Suomen taloudelle
Tänään on ollut merkittävä päivä Suomen talouden palauttamiseksi kestävälle pohjalle. Eduskuntaryhmät kertoivat saavuttaneensa laajan parlamentaarisen yhteisymmärryksen siitä, miten Suomen julkisen talouden velkakestävyys varmistetaan. Lämpimät onnitteluni sekä parlamentaariselle työryhmälle että hallituksen ja opposition johdolle.
Tiedossa on, että emme ei voi velkaantua nykytahtiin ilman, että hyvinvointivaltiomme perusta murenee pala palalta. Selkä oli jo melkein seinää vasten, kun sopu nyt vihdoin saavutettiin.
Viime keväänä EU:n komissio harkitsi liiallisen alijäämän menettelyä Suomen ja parin muun jäsenmaan kohdalla. Suomi ei kuitenkaan joutunut tarkkailuluokalle, mutta sen välttäminen ei luonnollisesti ole poistanut Suomen julkisen talouden haasteita. Tuore sopu onkin pelkästään myönteistä, vaikka se suoraan sanoen turhan myöhään tulikin. Mutta alkaahan futiskentälläkin usein tapahtua vasta lisäajan jo koittaessa.
On ilmeistä, että parlamentaarinen yhteisymmärrys julkisen talouden velkakestävyyden varmistamisesta parantaa sekä kotimaista että kansainvälistä luottamusta Suomen julkiseen talouteen. Ratkaisevaa on, että velkakestävyyden turvaamisesta on nyt muodostettu yhteinen, yli vaalikausien ulottuva tavoite.
Kansainvälisten tutkimusten ja eurooppalaistenkin kokemusten nojalla julkisen talouden kestävään hoitoon tarvitaan sekä jämäkkä lainsäädäntö että laaja poliittinen sitoutuminen. Lakitekniikka on tärkeää, mutta lopulta parlamentti päättää.
Painotin näitä seikkoja huhtikuussa 2024 Helsingin Sanomien julkaisemassa vieraskynässäni, jossa kannustin Suomea ottamaan mallia Ruotsista, jonka julkinen velkasuhde on noilla eväillä pysynyt hallinnassa ja maltillisena. Kirjoitin, että yhteinen tavoite ei kavenna demokratian liikkumatilaa. Demokraattinen päätöksenteko vain nojaisi kestävään raamiin. Vaalituloksen mukaiset poliittiset arvovalinnat ohjaisivat sekä julkisten menojen että maksettujen verojen painotuksia ja rakennetta.
Nyt olemme Ruotsin tiellä, joka ei julkisessa taloudessa johda harhaan. Ehkä seuraavaksi otamme naapurista oppia työmarkkinoiden toiminnan kehittämiseksi – meillä menetetään vuosittain moninkertaisesti työpäiviä työtaistelujen takia Ruotsiin verrattunaPohjoismaista Ruotsissa ei käytännössä ole lakkoiltu juuri lainkaan 2000-luvulla. Tanskassa ja Norjassa lakkoihin menetetään työpäivä selvästi Ruotsia enemmän, mutta Suomea vähemmän. Merkille pantavaa myös, että Suomessa lakkojen takia menetetyt työpäivät ovat vuoden 2017 jälkeen pikemminkin lisääntyneet aiemmista vuosista, kun taas Norjassa ne ovat pysyneet samalla tasolla ja Tanskassa vähentyneet. Pahimmat lakkovuodet näissä maissa sijoittuvat 2000-luvun alkupuolelle.. Tarttis tehrä jotain, silläkin saralla?
Linkki Helsingin Sanomien vieraskynääni: