Artikkelin sisältö
Analyysi
Reaalipalkat ja ostovoima kohenevat Suomessa vähitellen
Viime vuosien poikkeuksellisen nopea inflaatio on leikannut palkansaajien reaaliansioita ja vähentänyt kotitalouksien ostovoimaa. Synkimmän, ansiotasoindeksiin ja kansalliseen kuluttajahintaindeksiin perustuvan, arvion mukaan palkansaajien reaaliansiot ovat romahtaneet vuoden 2009 tasolle. Reaaliansioita ja ostovoimaa voi kuitenkin mitata monin tavoin, ja muilla mittareilla tilanne ei ole näin synkkä. Kotitalouksien yhteenlaskettuja reaalituloja voidaan pitää koko talouden kannalta olennaisimpana mittarina. Suomen Pankin ennusteen mukaan kotitalouksien ostovoima vahvistuu lähivuosina ja palauttaa talouden kasvuun. Useimmilla mittareilla reaaliansiot ja ostovoima palautuvat sotaa edeltävälle tasolle jo lähivuosien aikana.
Tässä artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta Suomen Pankin näkemystä.
Kotitalouksien ostovoima palautuu lähivuosina
Kotitalouksien ostovoimaa voidaan mitata monin eri tavoin. Kokonaistaloudellisen kehityksen kannalta olennaisin mittari ostovoimalle on kaikkien kotitalouksien yhteenlasketut käytettävissä olevat reaalitulot, koska sillä on tiivis yhteys yksityisen kulutuksen kehitykseen. Tällä mittarilla ostovoima laski jyrkästi vuonna 2022, mutta palautuu nopeasti lähivuosina Suomen Pankin kesäkuun ennusteen mukaan (kuvio 1).Tässä julkaisussa on hyödynnetty kansantalouden neljännesvuositilinpidon tilastoja 2023Q2 asti ja tästä eteenpäin kuvioissa on käytetty Suomen Pankin kesäkuun 2023 ennustetta ketjutettuna. Suomen Pankin 15.9. julkaistavassa väliennusteessa päivitetään ennuste vain bruttokansantuotteen, työllisyysasteen sekä inflaation osalta, joten ennusteet tässä artikkelissa käytetyille muuttujille päivitetään seuraavan kerran joulukuun ennusteen yhteydessä. Reaalinen ostovoima heikkeni viime vuonna noin vuoden 2019 tasolle, ja heikkenemiseen vaikutti eniten poikkeuksellisen nopea inflaatio.
Koska ostovoimaa mitataan tässä kaikkien kotitalouksien yhteenlasketuilla tuloilla, mittari sisältää palkkatulojen lisäksi myös kotitalouksien saamat eläkkeet ja muut sosiaalietuudet ja -avustukset sekä pääomatulot. Laskelmassa verot vähennetään bruttotuloista. Reaaliseksi mittari deflatoidaan yksityisen kulutuksen hintaindeksillä, joka kuvaa kansantalouden tilinpidossa koko yksityisen kulutuksen hintaa.
Reaalinen ostovoima parani jo vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä, kun sekä ansiotulot että inflaatioon indeksoidut sosiaalietuudet kasvoivat hyvää vauhtia (kuvio 2).Tässä laskelmassa palkansaajien keskiansion mittarina käytetään kansantalouden tilinpidon mukaista keskiansiota eli palkkasummaa jaettuna tehdyillä työtunneilla. Suomen Pankin kesäkuun 2023 ennusteen mukaan koko vuoden 2022 heikennys ostovoimassa kurotaan umpeen vuonna 2024, minkä jälkeen kasvu jatkuu hyvänä.
Koska näin mitattu reaalinen ostovoima kuvaa kaikkien kotitalouksien tilannetta, siihen vaikuttaa myös työllisyystilanne. Se on siis laajempi kotitalouksien ostovoimaa kuvaava mittari kuin reaalipalkat. Se eroaa myös yksittäisen kotitalouden tai palkansaajan ostovoimasta.
Vuoden 2021 lopulta lähtien nopeasti lisääntyneet työtunnit ovat tämän mittarin mukaan tukeneet kotitalouksien ostovoimaa ja siten yksityistä kulutusta. Hyvänä pysynyt työllisyystilanne on siis puskuroinut nopean hintojen ja korkojen negatiivista vaikutusta suomalaisiin kotitalouksiin.
Reaaliansioiden kehitys erilaista eri mittareilla
Palkansaajien ostovoimaa määrittävät pitkälti reaaliansiot eli reaalipalkat mukaan lukien palkkiot. Niitäkin voidaan mitata monin tavoin. Suomen Pankin ennusteissa eniten käytetty mittari reaaliansioille on kansantalouden tilinpidon mukainen keskituntiansio, eli palkkasumma per tehdyt työtunnit deflatoituna yksityisen kulutuksen deflaattorilla (kuvio 3). Sama keskituntiansiomittari sisältyy edellä kuvattuun ostovoiman mittariin.
Yksittäisestä työtunnista saatu reaalipalkka heikentyi viime vuonna jonkin verran, mutta kuluvan vuoden toisella vuosineljänneksellä se oli jo noussut takaisin vuoden 2022 ensimmäisen neljänneksen (eli sotaa edeltävälle) tasolle. Keväällä tulivat voimaan monet uudet työehtosopimukset, joiden mukaiset palkankorotukset olivat aiempaa suurempia ja joista suurin osa sisälsi myös kertaeriä. Reaalipalkan nousu on Suomen Pankin kesäkuun ennusteen mukaan tällä mittarilla myös lähivuosina verrattain ripeää. Palkkakehitystä määrittävät jo voimassa olevat työehtosopimukset.
Ansiotasoindeksillä (ATI) ja kansallisella kuluttajahintaindeksillä (KHI) lasketut reaaliansiot ovat laskeneet selvästi kotitalouksien reaalisia käytettävissä olevia tuloja ja kansantalouden tilinpidon mukaisia reaaliansioita voimakkaammin. Tämä on Tilastokeskuksen käyttämä reaalipalkkojen mittari ja luultavasti siksi saanut erittäin paljon huomiota julkisessa keskustelussa viime aikoina. Tämän mittarin mukaan reaalipalkat tippuivat viime vuoden lopussa suunnilleen vuoden 2009 tasolle.Ansiotasoindeksi 2023, 2. vuosineljännes, ”Palkansaajien reaalisen ansiotason kehitys kääntyi kasvuun vuoden 2023 toisella neljänneksellä”. Kuitenkin myös tämän mittarin mukaan reaaliansiot kääntyivät kasvuun huhti-kesäkuussa ja suurin osa menetetystä palkansaajan ostovoimasta kurotaan umpeen ennustejakson aikana (kuvio 4, sininen viiva).
Suuri ero kuvioiden 3 ja 4 reaalipalkkojen välillä johtuu kahdesta tekijästä. Ansiotasoindeksin mukainen palkkojen nousu on jäänyt selvästi tilinpidossa mitattua ansioiden nousua hitaammaksi. Toisaalta myös kuluttajahintaindeksin mukainen hintojen nousuvauhti on nyt nopeampaa kuin yksityisen kulutuksen deflaattorin mukainen inflaatio. Hintaindeksien eroja käsitellään seuraavassa luvussa tarkemmin.
Palkkamittarin merkitystä havainnollistetaan kuviossa 4, jossa molemmat palkkakäsitteet muutetaan reaalisiksi samalla deflaattorilla eli kuluttajahintaindeksillä. Tilinpidon keskiansioita hyödyntävän mittarin mukaan reaalipalkkojen lasku on huomattavasti pienempää ja nousu nopeampaa kuin ansiotasoindeksiin perustuvan reaalipalkan. Tilinpidon mukaisia ansiotietoja voi pitää tietyssä mielessä ansiotasoindeksiä luotettavampina, koska niiden laskemisessa hyödynnetään suoraan verottajan tietoja toteutuneesta palkanmaksusta. Lisäksi ansiotasoindeksissä on Fornaron ja Malirannan (2022) mukaan työntekijärakenteiden muutoksesta johtuvaa merkittävää mittausharhaa,Ks. tarkemmin Fornaro ja Maliranta (2022): Liukumat suomalaisen palkanmuodostuksen joustotekijöinä, Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2022. joka vaihtelee systemaattisesti suhdanteiden mukaan. Tämä saattaa heidän mukaansa vakavasti vääristää indekseillä tehtäviä palkka-analyysejä, joten myös reaalipalkkojen seurannassa olisi syytä käyttää muitakin mittareita, vähintään ansiotasoindeksin rinnalla.
Lisäksi merkitystä on sillä, mitataanko keskiansioita työntekijää vai tuntia kohden. Korona-aikana työntekijöiden keskimääräiset tunnit ovat vähentyneet jyrkästi ja korjaantuneet toistaiseksi vain vähän. Tämä on johtunut osittain siitä, että työllisyyden lisäys on painottunut osa-aikaisiin työpaikkoihin, mutta myös siitä, että kokoaikatyössä tehdyt keskimääräiset tunnit ovat vähentyneet. Tämän takia työntekijää kohden laskettu keskiansio on laskenut selvästi enemmän kuin tuntia kohden laskettu keskiansio (kuvio 5).
Erot hintakäsitteiden välillä ovat aiempaa suurempia
Arvioihin reaalipalkkojen kehityksestä vaikuttaa myös se, millä hintamuuttujalla ansiomittari on deflatoitu. Vaihtoehtoja on käytännössä ainakin kolme: kansantalouden tilinpidon neljännesvuosittain laskettava yksityisen kulutuksen deflaattori, kansallinen kuluttajahintaindeksi sekä yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.
Kansallisen kuluttajahintaindeksin (KHI) painorakenne perustuu kansantalouden tilinpidon laskelmaan yksityisistä kulutusmenoista. Tilastokeskuksen neljännesvuosittain kansantalouden tilinpidossa laskemat yksityiset kulutusmenot vuodelta 2022 luovat perustan kuluttajahintaindeksin painorakenteelle. Kansantalouden tilinpidon neljännesvuosittain laskettava yksityisen kulutuksen deflaattori on KHI:lle läheinen käsite, mutta poikkeaa tietyiltä osin.Kuluttajahintaindeksiä varten kansantalouden tilinpidon yksityisistä kulutusmenoista poistetaan huume- ja prostituutiomenot sekä tuottajien oma kulutus. Lisäksi tilinpidon kulutusmenoista poistetaan voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot ja niihin lisätään ulkomaalaisten kulutusmenot Suomessa. Kuluttajahintaindeksin käytännöistä poiketen yksityisen kulutuksen hinta myös tarkentuu tilinpidon julkaisujen yhteydessä.
Suomen yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI) perustuu samoihin paino- ja hintatietoihin kuin kansallinen kuluttajahintaindeksi, mutta sen hyödykevalikoima on suppeampi.YKHI:ssä ei ole mukana omistusasumista, rahapelejä, kulutus- ja muiden luottojen korkoja, omakotitalon palovakuutusta, ajoneuvoveroa eikä kalastus- ja metsästysmaksuja. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi kattaa 85,6 % kansallisesta indeksistä, jota voidaankin pitää laajempana elinkustannusten nousun mittarina.
Pitkällä aikavälillä yksityisen kulutuksen deflaattorin, KHI:n ja YKHI:n kehitys on seurannut hyvin läheisesti toisiaan, mutta erot ovat kasvaneet viime vuoden lopulta lähtien (kuvio 6). Vuoden 2023 toisella neljänneksellä YKHI-inflaatio oli Suomessa 5,1 % samalla kun KHI-inflaatio oli 7,0 %. Suuri osa erosta selittyy tällä hetkellä omistusasumisen hinnan (pääasiassa asuntolainojen korkojen) nousulla. Samaan aikaan vuoden 2023 toisella neljänneksellä yksityisen kulutuksen hintaindeksin mukainen inflaatio oli 5,6 %. Täten reaaliansioiden kehitys KHI:lla deflatoituna on tällä hetkellä heikompaa kuin YKHI:llä tai yksityisen kulutuksen hinnalla deflatoituna.
Ostovoiman koheneminen riippuu talouden toipumisesta
Kotitalouksien ostovoiman kehitys on erittäin tärkeää tulevien vuosien kulutuskysynnän kannalta, ja keskeinen osa sitä on reaalipalkkojen kehitys. Eri mittareiden tällä hetkellä antama kuva poikkeaa kuitenkin toisistaan, mikä on syytä huomioida erityisesti koko talouden kehitystä arvioidessa.
Kaikkien kotitalouksien yhteenlaskettujen käytettävissä olevien reaalitulojen kehitys antaa huomattavasti valoisamman kuvan ostovoimasta kuin paljon seurattu kuluttajahintaindeksillä deflatoitu ansiotasoindeksi antaisi ymmärtää. Ensin mainitun sisältämä palkkamittari näyttää myönteisempää, ja mahdollisesti oikeampaa, kuvaa toteutuneesta tuntipalkkakehityksestä. Lisäksi se huomioi myös hyvän työllisyyskehityksen sekä vahvan kasvun kotitalouksien muissa kuin palkkatuloissa. Niillä on suora yhteys kotitalouksien kulutukseen palkkatulojen ohella.
Kaikilla mittareilla ostovoiman odotetaan vahvistuvan selvästi jo kuluvana vuonna palkkojen nousun ja inflaation hidastumisen myötä. Useimmilla mittareilla reaaliansiot ja ostovoima palautuvat sotaa edeltävälle tasolle jo lähivuosien aikana. Talouskasvulla ja työllisyyden kehityksellä on luonnollisesti tärkeä merkitys ostovoiman kannalta. Jos talouskehitys osoittautuu ennustettua heikommaksi lähivuosina, uhkaa myös ostovoiman palautuminen hidastua.